Minulla oli jo ennen Turun kulttuuripääkaupunkivuotta ilo ja kunnia yhdessä muun muassa suuresti arvostamani Karita Mattilan ja Matti Salmisen kanssa olla mukana sen aikaisissa yrityksissä saada kaupunki päättämään uuden ”musiikki- ja kongressitalon” toteuttamisesta.
Painokkaimmin paikaksi esitettiin silloin Hämähäkkitonttia. Tuki hankkeelle ei kuitenkaan kantanut toteutukseen asti, ja myös monipuolisen Logomon valmistuminen lienee vuosiksi vaimentanut vaatimuksia uudesta musiikkitalosta.
Logomo onkin täyttänyt ison aukon tapahtumatalona ja kongressien ja kokousten pitopaikkana. Se on omassa sarjassaan ylivoimaisesti maamme ykköstalo – iso kiitos siitä sen suunnittelijoille! Selvää tietenkin on, ettei se kaikilta osin täytä klassisen musiikin akustiikan vaatimuksia ja tarpeita.
Ilon asia on, että kaupunki sittemmin on osannut päättää, että uusi musiikkitalo tehdään ja jopa antaa hankkeelle lähimpään suunnittelukauteen toteutusaikataulun.
Nyt pitää kuitenkin, yleisen edun nimissä, ymmärtää aloittaa hanke aika lailla alusta! Missäänhän ei olla vielä oikeasti päätetty, minkälainen talo halutaan rakentaa – minkäänlaista tilaohjelmaa ei edes ole päättäjille esitelty.
Suureksi pettymyksekseni hanke onkin alkanut kantaa nimeä ”Turun uusi konserttitalo” – eihän se meille turkulaisille voi olla riittävä kunnianhimon taso? Lienee selvää, että upea orkesterimme tarvitsee uuden ”kotipesän”, mutta eihän kaupungilla voi olla varaa toteuttaa vain sille puhtaasti räätälöityä ”uutta konserttisalia”!
Useimmat lukijat ovat varmaankin kokeneet Helsingissä vanhan, kunniakkaan Finlandia-talon ja Tampereella Suomen monipuolisimman, upean Tampere-talon. Näiden yleisökapasiteetti on noin 1 600 (Finlandia-talo) ja noin 1 800 (Tampere-talo).
Musiikkitalo Helsingissä on tehty puhtaasti klassisen musiikin ehdoin sen kolmelle pääkäyttäjälle RSO:lle, HKO:lle ja Sibelius-Akatemialle – ja sen kapasiteetti on 1 700, josta kylläkin 500 paikkaa on lavan sivuilla ja takana.
Jostain syystä nyt suunnitteilla olevan Turun talon yleisökapasiteetiksi on ajateltu 1 300. Tämä on ihan liian pieni – jos ja toivottavasti kun – taloon pyritään saamaan myös isoja kansainvälisiä tuotantoja, johtavia suurorkestereita, tanssiteoksia, sirkusta jne.
Ihmeellistä kyllä, tehdyssä tilatarveselvityksessä malliksi ja lähtökohdaksi on lähes kaikilta osin otettu Lahden Sibeliustalo – kiistattomasti upea puurakennus ja akustisesti ilmeisenkin hyvä talo, mutta erittäin epäkäytännöllinen (yleisötilat kolmessa kerroksessa, ei orkesterimonttua, kuoroparvi jota ei juurikaan koskaan käytetä, puutteelliset taka- ja pukuhuonetilat jne.) eikä mitenkään vaadittaviin monikäyttötarpeisiin sopiva.
Turun nykyisen konserttisalin kapasiteetti on noin 1 000. Uuden talon tilatarveselvityksessä olevassa ratkaisussa (joka siis ei voi olla haluttu huonetilaohjelma?) permantokerroksessa on vain 790 paikkaa, 1. parvella 290 ja 2. parvella 220 paikkaa. Kuoroparvella olisi lisäksi 100 paikkaa.
Minusta pitää olla selvä, että Turun musiikkitalon tulee arkkitehtuurillaan, statuksellaan sekä monipuolisilla mahdollisuuksillaan painia Finlandia-talon ja Tampere-talon sarjassa – nyt hahmoteltu on kyllä ”maakuntasarjaa”.
Tietenkin kaupunginorkesterimme kaikki tarpeet pitää ottaa huomioon täysimääräisesti, mutta se ei saa riittää!
Turulla olisi mahdollisuudet täyttää kaksi suurta aukkoa, ihan valtakunnallisiakin tarpeita ajatellen: Talo pitää mitoittaa ”lavasirkusta” varten – onhan Turulla vahvat sirkusperinteetkin. Tämä tarkoittaa riittävän isoa lavaa sivutiloineen, riittävää korkeutta ja hyviä ripustamismahdollisuuksia.
Suomesta ei löydy lavaolosuhteiltaan kunnollista taloa myöskään isoille tanssiteoksille. Aurinkobaletin ja Tanssiteatteri Erin kotikaupunki ansaitsisi myös tanssille huippuolosuhteet. Tarjolla olisi myös usein kansainvälisiä baletin ja modernin tanssin merkittäviä vierailuja. Onneksi alustavaan suunnitelmaan sisältyy orkesterimonttu.
Talon jatkosuunnittelussa pitää myös ottaa huomioon kaupunginorkesterin ja muiden mahdollisten vakiokäyttäjien harjoitustilatarpeet – useimmissa konserttitaloissa ongelmana on, että vakiokäyttäjien harjoitusohjelmat estävät/rajoittavat kohtuuttomasti pääsalin käyttämistä vierailijoiden tarpeisiin.
Olen mielenkiinnolla seurannut myös keskustelua uuden musiikkitalon sijaintipaikasta. Alun alkaen Hämäkkitontin kannattajana olen alkanut kääntyä kannattamaan Ratapihaa – sieltä olisi oikeasti saatavissa niitä useankin vaihtoehdon osalta perusteettomasti puhuttuja synergiaetuja liikenteen, paikoituksen ja tilojen yhteis-/rinnakkaiskäytön jne. osalta. Lisäksi paikka olisi saavutettavuuden kannalta ylivoimainen.
Ratapiha-vaihtoehdon puolesta puhuu myös muun muassa kaupunginhallituksen maaliskuussa saamassa paikkojen vertailussa sanottu: ”Kaupunki on käynyt osapuolten (VR-yhtymä ja Turun Ratapihan kehitys Oy) välillä asiaa koskevia sopimusneuvotteluja ja tarvittavat vuokrahallintaan oikeuttavat esisopimukset ovat tuotavissa kh:n päätettäviksi nopeallakin aiktaululla”.
Erimielisyyksiin sijaintipaikasta ei uutta musiikkitalohanketta kuitenkaan saa kaataa – mahdollisia ja kelvollisia paikkoja on muitakin: ainakin mainittu Hämähäkkitontti, Linnanniemi, Martinsillan ”nuorisotalon tontti” ja Eerikinkadun ja Ursininkadun kulmatontti. Mielestäni Itsenäisyydenaukio ei sopivimpien paikkojen kärkisijoille mahdu.
Lopuksi haluan vielä ihmetellä musiikkitalo-hanketta esittelevien, Itsenäisyydenaukiota puoltavien virkamiesten lausuntoja: ”Synergiaetuja kaupunginteatterin kanssa” – mitä ne voisivat olla? ”Antaa mahdollisuuden Hämähäkkitontin myyntiin” – mikä tontin myymisen nyt estää?
Turku-talon (sopiva nimi?) puolesta,
Johan Hollstén
senior promoter
