Jan Vapaavuori toi esille kalevalaisten pormestarimallien homeongelman; pormestari on ylin operatiivinen johtaja. Hänelle kuuluvat hallintosäännössä määritetyt tehtävät. Sitä vastoin apulaispormestarit ovat kokopäivätoimisia poliittisia luottamushenkilöitä. Ikään kuin nuo politiikan ammattilaiset skabaisivat samassa kisassa mutta eri säännöillä.

Pormestari valitaan vaalit voittaneesta koalitiosta. Apulaispormestarit ovat hänelle hävinneet. Tuskin on uusi normaali, että jotkut toivovat pormestarin epäonnistuvan? Saattavatpa yrittää sitä vauhdittaakin? Uusien vaalien kynnyksellä muodollinen käyttäytyminen korostuu.

Hallitseminen on ihmisten läheistä tarkkailua sekä kaiken sen tietämistä, mitä he yrittävät salata. Siksi on jatkuvasti oltava liikkeessä tuntosarvet ja sensorit ulkona. Ei saa päästää kilpailijoita juonittelemaan. Tapelkoot keskenään. Silloin unohtavat liittoutua pomoa vastaan. Johtaja pärjää vain, jos taitaa valvoa kilpailijoita.

Presidentti Kekkosella oli omat kyylänsä. Syväkurkut kertoivat hänelle, kuka vehkeili ketäkin vastaan. Urkki oli varsinainen ”kettu keksiäkseen ansat, leijona pelottaakseen sudet”. Politiikka on ennen kaikkea viestinnän taitoa.

Mutta miten voi kilpailla tehden samalla yhteistyötä? Jos on keksinyt menetelmän parantaa omaa suoritustaan, niin miksi kertoa se toisille?

Kun vielä kuuntelee lobbareiden ja muiden seireenien lauluja, on ”fair play” kovalla koetuksella.

Johtaja on aina yksin. Samoja tehtäviä suorittavat voivat menestyä vain toistensa kustannuksella. Näennäiseen sopuun auttavat hyvät käytöstavat. Jyrki Katainen neuvoo: ”Pysy rauhallisena. Ole kohtelias. Sano myös jotain kohteliasta.” Tarkasti kuuntelemalla pääsee tiedon lähteille. Avoin uuni ei paista hyvää leipää.

Poliittisten johtajien napanuorat ovat tiukasti omissa valtuusto- ja sidosyhmissä. Harvat uskaltavat ottaa kantaa ennen kuin ovat saaneet siihen henkisen luvan.

Pormestarimallin puolustajat luottavat pormestariohjelman credoon. Mutta se on vain ruokaresepti. Ateria muhii valtuustoryhmissä ja kabineteissa. Kuka siellä maustaa ensimmäisen keitoksen, sillä on suurin vaikutusvalta lopputulokseen.

Turussakin valta leijuu ja suorittaa ihmetekoja. Sitä ei jaeta. Se pitää ansaita. Pormestarikollegio (1+3) on aikaansaapa, kun pormestari nauttii jokaisen apulaispormestarin luottamusta.

Jo kokousagendan laatiminen on vallankäyttöä. Kollegio päättää, mitä asioita tuodaan pöytään. Se määrää, milloin ne otetaan käsittelyyn. Asioita voidaan nostaa kiireellisinä listalle, vatuloida järjestystä, vauhdittaa, jarruttaa tai jopa tappaa. Se on mahdollisuuksien taidetta. Ja menestyksen takana on vastapalveluksia. Suhmurointiakin.

Poliitikko, joka ei kilpaile vallasta, osallistuu väärään lajiin.

Mikael Miikkola

(ps)

alan ns. asiantuntija