Keskustelu musiikkitalosta ja Turun filharmonisen orkesterin tulevaisuudesta on käynnistänyt poikkeuksellisen aktiivisen kulttuuripoliittisen debatin, mistä olen hämmennyksen ohessa myös todella iloinen! Turussa ei ole aikoihin puhuttu kulttuuripolitiikasta vastaavalla intohimolla sekä yleisön että päättäjien osalta.

Myös media on tarjonnut kulttuurille runsaasti palstatilaa, ja olemme puolin ja toisin päässeet sivistämään toisiamme kulttuuripolitiikasta erityisesti kulttuurirakentamisen osalta.

Kaupunginhallituksen tiukka äänestys kaavaluonnoksesta osoitti, ettei keskustelu musiikkitalosta ole vielä valmis; yhteistä ymmärrystä voidaan syventää vielä monin tavoin, ja toivonkin kulttuuripoliittisen innostuksen leviävän yhä Turun kulttuuripääkaupunkihankkeen 10-vuotisjuhlien tuoksinassa.

Kulttuuri nousee politiikkaan valitettavan harvoin huolimatta toimialan taloudellisesta vaikuttavuudesta sekä tehokkuudesta ennaltaehkäisevän hyvinvoinnin edistäjänä.

Taide ja kulttuuri voivat olla paikoin abstrakteja ja vaikeita aiheita, mutta kulttuuripoliittinen keskustelu ei edellytä syvällistä ymmärrystä taiteen sisällöistä; sen sijaan päättäjiltä edellytetään tuttuja taitoja kuten loogista päättelyä, perehtymistä asiantuntijatietoon ja laskutaitoa. Taide ja tunteet kuuluvat lavalle, ei kulttuurin rakenteisiin.

Ratkaisu musiikkitalosta voidaan liittää laajempaan kulttuuripoliittiseen kontekstiin. Taiteen ja kulttuurin kenttä on suurten uudistusten edessä, kun valtionrahoituksen lainsäädäntö (VOS) muuttuu vuodesta 2022 lähtien orkesteri- ja teatterilaista uudeksi esittävän taiteen laiksi.

Kulttuuripalveluja eivät tulevaisuudessa ole vain orkesterimusiikki ja teatteri, vaan osana palvelujen kirjoa koetaan sirkusta, tanssia, kuorolaulua, performanssia, eri musiikintyylejä ja ehkä vielä tuntemattomiakin taiteenlajeja. Kulttuuripolitiikka uudistuu, jotta myös tulevaisuuden kulttuurinkuluttajat löytävät palvelujen piiriin.

Esittävän taiteen lain tavoitteita mukaillen turkulaisilla on mahdollisuus rakentaa kulttuurirantaan ainutlaatuinen esittävän taiteen keskus. Kaupunginteatterin ja musiikkitalon luoma kokonaisuus tarjoaisi monipuolisia sisältöjä sekä elävöittäisi vähäisellä käytöllä olevaa itäistä jokirantaa.

Teatteri on jo ottanut vierailuesityksillään askelia monimuotoisuuden suuntaan, ja musiikkitalon myötä jokirantaan rakentuisi malliesimerkki tulevaisuuden kulttuuripalvelujen järjestämisestä. Vierailuesitys on kiinnostava yksityiskohta siinäkin mielessä, että vierailutoiminnan VOS-prosentti on tulevaisuudessa 60 prosenttia perusprosentin 37 sijasta.

Musiikkitalon ratkaisua tehdessä on hyvä katsoa laajemmin tulevaisuuteen; emme tee päätöksiä vain nykytilanteen korjaamiseksi vaan luoden parempaa tulevaisuutta.

Vaalitaan siis musiikkitalon myötä syttynyttä kulttuuripoliittista innostusta, ja ratkaistaan samoilla höyryillä taidekentän muutkin akuutit tilaongelmat!

Jussi Fredriksson

kulttuurilautakunnan jäsen (vihr)