Metsäsuunnitelmassa sivuutettiin kestävyys ja ilmastonmuutokseen sopetuminen
Marraskuun lopussa uutisoitiin näyttävästi uudesta Turun metsäsuunnitelmasta. Avohakkuista luovuttiin ja siirryttiin jatkuvaan kasvatukseen. Samalla hakkuutavoite laskettiin entisestä 60 prosentista korkeintaan 40 prosenttiin vuotuisesta kasvusta.
Entisenä metsänhoidon tutkijana ja uutena turkulaisena en malta olla kommentoimatta suunnitelman linjauksia.
Jatkuvan kasvatuksen ohella aiotaan käyttää ”yläharvennusperusteisia siemen- ja suojuspuuhakkuita, jotka tullaan toteuttamaan laikkuina”.
Linjaus haastaa tutkimustulokset, joiden mukaan metsikön paksuimmat puut tuottavat valtaosan siemensadosta. Nämä poistetaan yläharvennuksessa.
Kumoaako hakkuiden soveltaminen laikkuina olemassa olevan tutkimustiedon? Sen näyttää tulevaisuus.
Puut kuten muutkin eliöt noudattavat S:n muotoista kasvukäyrää. Nuorena kasvu on pientä, keski-iässä nopeaa ja hidastuu vanhana. Tästä seuraa, että hakkaamalla jatkuvasti kasvua vähemmän ajaudutaan vääjäämättä alenevan kasvun tilanteeseen (Juha Lappi, Metsätieteen aikakauskirja 1/1997).
Nuorissa metsissä kasvu lisääntyy ennen kuin kasvu alkaa taantua.
Turulla nuoria alle 40-vuotisia metsiä on vain 10 prosenttia. Varttuneiden ja uudistuskypsien metsien osuus on peräti 85 prosenttia. Tällä metsien rakenteella hakkuiden rajoittaminen korkeintaan 40 prosenttiin kasvusta johtaa nopeasti kasvun hidastumiseen. Tällä on vaikutusta myös Turun metsien hiilensidontakykyyn.
Tehdäänpä vertailu maatalouteen. Yhdellekään sikalan omistajalle ei tehdä ehdotusta, että tämä saisi kestävyyden nimissä lähettää vuosittain teurastamoon possuja alle puolet niiden kasvusta. Hitaasti kasvavien metsien kohdalla tämmöinenkin linjaus näyttää onnistuvan.
Hakkuiden vähentämisellä kaupungin tarkoitus on torjua ilmastonmuutosta. Siihen fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen on tehokkaampaa.
Väitän, että kaupunkilaisten kannalta parempi ratkaisu on kehittää metsiin sellainen puulaji- ja ikärakenne, että ne säilyvät elinvoimaisina tulevien vuosikymmenten ilmastossa.
Heikki Smolander
dosentti, metsänhoitotiede