Turussa ollaan koronan leviämisvaiheessa ja tämän seurauksena tartuntoja on alkanut löytyä myös laitoksista suojaimien käytöstä huolimatta. Vaikka ikäihmisiä ja perussairaita suojellaan kaikin mahdollisin keinoin, on kuitenkin vain ajan kysymys, koska kaikki leviää käsiin.
Ihmettelen, miten kaupunki hoitaa koronasta aiheutuvaa hoitajapulaa. Ymmärrän, että sijaisia on vaikea saada, hoitotyön kuormittavuus kasvaa entisestään koko ajan ja koronan vuoksi henkilökuntaa olisi saatava enemmän.
Onko kuitenkaan paras ratkaisu, että etsitään toisista yksiköistä/osastoista hoitajia ja heidät siirretään koronapaikkoihin?
Eikö ongelmaa näin vain siirretä eteenpäin ja mahdollisesti nämä siirretyt hoitajat eivät pääse palaamaan takaisin omaan yksikköön kun olisi tarkoitus, vaan sairastuvat koronaan tai joutuvat karanteeniin suojauksista huolimatta? Näin ollen syntyy ongelmia, kun hoitajia ei ole tarpeeksi, vaikka koronaa ei olisikaan kyseisessä yksikössä.
Tässä nähdään, mitä jatkuva hoitajapula tuo nyt mukanaan.
Lisäksi kuormittavuutta lisää se, että yksikön oma lääkeluvallinen työntekijä korvataan sijaisella, jolla ei välttämättä lääkelupaa ole, eikä aikaisempaa työpäivää kyseisessä yksikössä. Eli pahimmillaan yksikössä saattaa olla yksi/kaksi omaa työntekijää työvuorossa ja loput sijaisia, joten vastuu ja kuormittavuus kasvaa jatkuvasti oman henkilökunnan sisällä.
Toki jokainen on vastuussa työstään, mutta kuka ottaa lopulta vastuun, jos jotain kyseisessä vuorossa tapahtuisikin? Pelkona on, että syyttävä sormi osoitetaan juurikin tätä yksikön omaa työntekijää kohtaan.
Toki Turun kaupunki etsi lisää hoitajia ylimääräisiin sijaisuuksiin mikä on hienoa, mutta puututtiinko myös täällä ongelmaan liian myöhään? Ennakointi tässäkin tilanteessa olisi voinut olla hyödyksi, kun nyt ollaan tilanteessa, missä henkilökunta lopulta pakotetaan koronapaikkoihin.
Olisi mielenkiintoista tietää, kuka tässäkin ottaa vastuun, jos työntekijöitä siirretään mielivaltaisesti ja joillakin hoitajilla on perussairauksia. Työnantajan lähtökohtana on kuitenkin suojella myös työntekijäänsä. Kuka loppupeleissä kartoittaa tilanteen niin hyvin, että nämä muualta siirretyt hoitajat eivät ole juuri niitä riskiryhmään kuuluvia perussairaita eivätkä joudu omaa terveyttään riskeeraamaan ensimmäisenä?
Ovatko hoitajat vain heittopusseja ja jos jotain tapahtuu, niin verhoudutaan kutsumuksen taakse tai kliseisesti sanotaan ”kuuluu työnkuvaan”?
Kyllä hoitajallakin on perhe ja läheisiä, jotka varmasti ovat todella huolissaan tilanteesta ja siitä miten tämä tilanne lopulta päättyy.
On käsittämätöntä, että hoitajien oletetaan kestävän kaiken mitä vastaan tulee ja jaksavan loputtomiin.
Keväästä asti jo pelkkä maskien käyttö on aiheuttanut monilla erilaisia vaivoja ja muun muassa hapensaanti on ollut vaikeaa. Nyt tilanne kiristyy ja käyttöön otetaan lisäksi visiirit varotoimenpiteenä.
Onko maskeista niin paljon hyötyä kuin annetaan ymmärtää, koska tartuntoja tapahtuu silti ja mitään muutoksia koronan leviämisessä ei ole tapahtunut, päinvastoin tilanne pahenee koko ajan? Ihmiset eivät osaa tai eivät ole kiinnostuneet käyttämään maskeja oikein, mutta halutaan uskoa, että juuri maski on pelastus.
Tähän voisikin mainita, että seuratkaa seuraavan kerran maskien käyttäjiä ja sitä, miten käytetty maski sujahtaa taskuun, on pelkästään suun edessä tai leuan alla. Tämän jälkeen uudestaan laitetaan ”oikeaoppisesti” kasvoille ja katsotaan pahasti niitä, joilla ei maskia ole.
Hoitohenkilökunnan ohjeistukset laitoksissa ovat tiukat, mutta ihmetyttää, että omaiset saavat kulkea osastoille ja oikeastaan heiltä ei voida kieltää mitään. Osa omaisista on välinpitämättömiä eivätkä ymmärrä tai halua ymmärtää asian vakavuutta. Vaikka kuinka ohjeistetaan niin toimitaan eri tavalla ja valitukset kohdistetaan tietysti hoitajiin.
Hoitajat eivät kuitenkaan ole niitä, jotka ohjeet ja suositukset tekevät, vaan toimivat niiden mukaan ja saavat lisäksi vastaanottaa negatiivisen ja töykeänkin palautteen.
Ristiriitaista, että omainen saa tehdä lähes mitä haluaa, mutta hoitohenkilökunta ei. Eikö samat säännöt tulisi olla kaikilla? Miksi omainen ei samalla tavalla voisi kuljettaa koronaa osastolle, kuten hoitohenkilökuntakin? Omaisten huoli ja hätä varmasti ymmärretään, mutta samat säännöt ja ohjeistukset olisivat nyt paikallaan.
Onneksi Turussa ei vielä ainakaan huudella valmiuslain perään, vaan yritetään muilla keinoin eli rahallisesti korvata mahdollista hoitajapulaa etenkin pyhien aikana. Tämä lisää varmasti hoitohenkilökunnan motivaatiota enemmän kuin pakottaminen. Jokainen meistä voi miettiä omalle kohdalleen kumpi on mielekkäämpää, raha vai pakottaminen.
Toivottavasti pääsemme pian elämään normaalia arkea ja toteamaan, että tästäkin selvittiin. Sitä ennen olisi syytä muistaa pitää maalaisjärki matkassa.
Väsyneiden hoitajien puolesta
