Onpa aika erikoinen ajattelutapa Ismo Söderlingillä (TS 19.12.) koskien ulkoministeri Pekka Haaviston saamaa moitetta perustuslakivaliokunnalta Haaviston rikkoessa lakia ns. al-Hol-lasten Suomeentuomisasiassa.

Onko Söderling todella sitä mieltä, että suomalainen asemasta riippumatta voi rikkoa lakia ja tehdä laittomuuksia ilman siitä johtuvia seuraamuksia vedoten ideologioihin ja kaikenlaisiin mailmaa parantaviin ja syleileviin pyrkimyksiin?

Sen lisäksi, että ulkoministeri Haavisto rikkoi tässä asiassa lakia, hän eduskunnan äänestäessä syytteeseenpanosta osallistui omassa asiassaan äänestykseen, äänestäen tietysti itsensä puolesta. Käsittämätöntä.

Muistamme menneiltä vuosilta, että ministereitä on eronnut huomattavasti vähäisemmistäkin asioista. Vastuuhenkilöt ovat silloin pystyneet kantamaan vastuunsa ja olleet suoraselkäisiä.

Nyt vihreät yksissä tuumin seisovat ministerinsä takana, vaikka tämä virkatoimissaan on yksiselitteisesti rikkonut lakia. Selitykseksi ei kelpaa, että pyrkimys oli hyvä. Tarkoitus ei pyhitä keinoja, jos lakia rikotaan.

Tästä hallituksesta ja etenkin vihreistä jää hieman hapan maku muistiin. Tämä on sen luonteinen asia, että hallituksen olisi pitänyt vaatia vihreitä vaihtamaan Haavisto toiseen. Ymmärrän, että hallitus olisi silloin voinut ehkä kaatua. Olisi sitä ainakin pitänyt koettaa, olisi hallitus saanut puhtaat paperit.

Hallitus, joka on hoitanut koronan ja elvytyksen mallikkaasti, sai nyt ilkeän haavan kylkeensä. Haaviston sädekehä ja valovoimaisuus suorastaan särähti rikki.

Reijo Jokinen