Näin oli ennen – Turku oli 1960-luvulla köyhempi kuin nyt
Nyt kun valitetaan joka asiassa, ettei rahaa ole, niin muistellaanpas vaikka 1960-lukua, jolloin itse kävin koulua.
Muistan, miten vähävaraiset lapset saivat kerran vuodessa vaatelapun, jonka kanssa mentiin kaupungin työtuvalle ja teetettiin housut ja takki. Näitä vähävaraisia oli paljon.
Kesäisin oli kolme ryhmää, kesä-, heinä-, ja elokuu, joissa päästiin kuukaudeksi siirtolaan. Itse olin Iso-Pukissa ja oli kivaa. Siellä opin uimaan ja soutamaan.
Meillä oli myös Turussa Arvinkadulla sellainen iltapäiväkerho, jonne mentiin joka päivä koulun jälkeen ja saimme sieltä ruuan ja opimme käsitöitä.
Koulussa oli hyvä ruoka eikä kukaan valittanut.
Mihin Turku syöttää kaupunkilaisten verorahoja, kun aina valitetaan sen puutetta? Turku oli varmasti 1960-luvulla köyhempi kuin mitä nyt. Tuntuu vain siltä, että silloin ajateltiin kaupunkilaisten hyvinvointia.
Kyllä veikkaan, että ennen oli asiat paremmin. Ei ollut tietokoneita eikä kännyköitä, vaan ulkona leikittiin ja urheiltiin. Rahaa ei ollut liiemmälti, mutta se opetti sen, että rahan eteen piti tehdä töitä.
Portsassa kiertelimme ja kun huomasimme klapikasan alustan edessä, menimme kysymään, saammeko heittää puut sisälle. Yleensä saatiin ja palkaksi saatiin pari kolme markkaa, jotka jaoimme neljään osaan. Ja jätepaperia veimme kottikärryillä Tarmolan leipomoon, kun siihen aikaa leipälaatikoihin laitettiin sanomalehtiä.
Voi voi, olisi paljon muutakin, mutta antaa nyt olla. Että näin ennen.
Jussi Kujanpää
