Kymmenen viimeisen vuoden aikana kotihoitoa on kohdannut jatkuvat tehostamisvaatimukset ja hoitajamme ovat jaksamisen äärirajoilla.
Kotihoitoon on aiemmin tullut mobiililaitteet, joilla seurataan minuutin tarkkuudella välitöntä asiakasaikaa. Tätä perusteltiin aikoinaan asiakastyön laadun kehittämisellä ja asiakkaan mahdollisuudella saada se aika hoivaansa, josta hän maksaa.
Todellisuus on toinen. Mobiili on ensisijaisesti työnantajan väline tehostaa kotihoidon työn toteuttamista vähillä resursseilla. Hoitajien määrää tarkkaillaan ja heitä siirretään tarpeen mukaan alueiden välillä.
Työnantajan direktio-oikeudella siirtoja voidaan tehdä, mutta onko se hyvää johtamista?
Työntekijöiden hyvinvointia lisäävä tekijä on pysyvä työyhteisö sekä oman alueen asiakkaiden tunteminen. Omahoitajuuttakaan ei ole tässä huomioitu.
Kun alueella on resurssitilanne sellainen, että asiakkaan voisi hoitaa kiireettä ja on mahdollisuus tehdä hoitoon liittyvät kirjalliset työt, voidaan työntekijä siirtää toiselle alueelle, jossa on kipeämpi tarve.
Liian pientä työntekijämäärää koetetaan saada riittämään kaikille kotihoidon asiakkaille. Epävarmuus ja pelko siitä, millä alueella joutuu tänään työskentelemään voi tuottaa ihmiselle tarpeen hakeutua pysyvyyttä antavaan työhön.
Toinen tehostamistoimenpide on ollut palvelujen karsiminen ja ulkoistaminen. Asiakkaat eivät enää pääse hoitajan avustamana itse kauppaan, vaan heidän on tilattava ostokset nettipalvelusta. Samoin ulkoilut ovat karsittu minimiin ja ulospääsy ei ole enää itsestään selvää. Nämä voivat toki lukea palvelu- ja hoitosuunnitelmassa, mutta työntekijöiden vähyys ei käytännössä anna siihen aina mahdollisuutta.
Pesulle asiakas pääsee vain kerran viikossa. Edellä mainitut asiat olisivat kuitenkin asiakkaan hyvinvoinnin ja toimintakyvyn ylläpitämiseksi ensiarvoisen tärkeitä.
Myös asiakaskriteerejä on tiukennettu.
Työntekijät tekevät päivittäiset asiakaslistansa aikaa vastaan kilpaillen. Asiakkaalla voi käynnin aikana ilmetä tarve päästä kiireellisesti sairaalaan ja ambulanssin ja avun tulo voi kestää tunnin. Asiakas voi löytyä kotoa kaatuneena ja hänen ylös auttamiseensa voidaan tarvita apuvoimia. Hän voi tarvita hoitoa ja hoivaa käynnillä enemmän, kuin on suunniteltu.
Vallitseva koronatilanne pahentaa entisestään huolestuttavaa tilannetta.
Joustoa tai pelivaraa ei ole huomioitu millään tavalla, eikä voida puhua kuntouttavasta työotteesta. Vallitseva koronatilanne pahentaa entisestään huolestuttavaa tilannetta.
Jatkuvat tehostamisvaatimukset kuormittavat hoitajia, jotka aidosti haluavat huolehtia asiakkaista ja tarjota heille kokonaisvaltaisesti laadukasta hoitoa ja hoivaa. Pitkäaikainen haitallinen kuormitus aiheuttaa työntekijöiden sairauspoissaoloja ja hakeutumista muiden työnantajien palvelukseen.
Olemme joutuneet tilanteeseen, jossa kaupungin kotihoitoon on vaikea rekrytoida uusia työntekijöitä. Hakijoissa voi olla myös hoitotyöhön sopimattomia henkilöitä. Työnantajalla ei ole varaa valita, koska kaikki kädet ovat tarpeen.
Tästä ja työntekijäpulasta seuraa asiakkaan hoidon vaarantuminen ja laadun heikkeneminen; ei hoideta kauppa- ja lääketilauksia, asiakkaan kotona ei ole tarvittavia hoitotarvikkeita tai asiakkaan terveydentila jää kirjaamatta. Potilasturvallisuus vaarantuu.
Kroonista työntekijävajetta koetetaan paikata sijaisilla ja vaikka he ovat ensiarvoisen tärkeitä, aiheuttaa se hoitajien vaihtuvuutta ja sitoutumattomuutta työpaikkaan. Tästä kärsivät hoitajien lisäksi ikäihmiset.
Hyvinvointitoimialan sosiaali- ja terveyslautakunta joutuu raportoimaan kaupunginhallitukselle kotihoidon tilasta ja on kehitetty työntekijöiden palkitsemisjärjestelmä, jossa vuoden aikana palkitaan 10 työntekijää 200 euron kertapalkkiolla hyvin tehdystä työstä sekä kolme aluetta, jotka täyttävät kriteerit.
Tämä sisältää sudenkuopan. Moniammatillista tiimityötä tekevinä hoitajina he joutuvat valitsemaan joukostaan sen parhaimman. Jokaisen hoitajan työpanos on tärkeässä roolissa hoidon onnistumiseksi ja vastakkainasettelua pitäisi välttää. Toivon, ettei paras hoitaja ole hän, joka aina jää tekemään tuplavuoroa oman jaksamisensa kustannuksella.
Tärkein toimenpide on nostaa Turun kotihoidon palkkaus kilpailukykyiselle tasolle.
Työnantajalla olisi paremmat mahdollisuudet valita työntekijöistä soveltuvimmat ja alueiden resurssitilanne paranisi. Tämä kaikki heijastuu suoraan asiakkaan saaman hoidon laatuun sekä työhyvinvointiin. Hyvinvointiin investoitu raha maksaa itsensä takaisin.
Vanhuspalvelujen toiminta budjetoidaan verovaroista ja päätösten pitäisi olla perusteltuja ja läpinäkyviä. Asiakkaat hoidostaan maksavina ovat oikeutettuja saamaan ne palvelut, jotka mahdollistavat turvallisen asumisen kotona ja omaisten on tärkeää tietää, millä resurssilla hoitoa toteutetaan.
Kotihoitoon ei saatu hoitajamitoitusta ja nyt vaaditaankin merkittäviä toimenpiteitä inhimillisten työolojen saamiseksi ja siten turkulaisten, kotona asuvien ikäihmisten elämänlaadun paranemista.
Minna Kottonen
työsuojeluvaltuutettu
Turun kaupungin vanhus- ja vammaispalvelut
