LUKIJAN KOLUMNI

Oikeaan viisauteen kuuluu erilaisten inhimillisten arvojen huomioon ottaminen ja niiden inhimillisesti oikea järjestelykyky. Onko meidän Turun päättäjillä viisautta edes lähellekään riittävää tasoa, kun inhimilliset arvot ovat usein täysin nurinkuriset tai kokonaan hukassa?

Koska mikään tieto ei ole vakio, vaan muuntuvaa ja täydentyvää, on sen hallinta usein kelle tahansa vaikeaa. Viisaaseen tietoon kuuluvat lisäksi aina empatia ja yhteiskunnallisesti ns. pehmeät arvot. Ei rikasta viisautta ole ilman jonkinasteisen idealismin ja joustavien, ei-matemaattisten humanististen alojen mukanaoloa. Ei hyvää elämää todella hallita pelkällä poliittisen päätöksenteon luku- ja talouslaskelmilla ja niiden varaan rakennetuilla ennusteilla.

Professori Jaakko Hämeen-Anttila sanoo: ”Minä olen pudonnut poliittisen kielen kehityksen vauhdista. Olen tottunut ajattelemaan, että hyvinvointivaltion tehtävä on turvata kansalle toimiva terveydenhuolto, lapsille hyvä koulutus ja vanhuksille turvattu vanhuus. Mutta nyt olen oivaltanut, että kaikkea tätä kuuluukin nimittää ylipaisuneeksi julkiseksi sektoriksi, josta täytyisi päästä eroon. Kouluja ja kirjastoja tulee lakkauttaa, terveyspalvelut keskittää jonnekin kauas ja vanhat pitää töissä, kunnes he tuupertuvat sinne. Se, mitä olen pitänyt kovasydämisyytenä, onkin rohkeutta tehdä toisille kipeitä ratkaisuja” (Vantaan Lauri 11.2.2015).

Meillä on täällä Turussakin viisaita ja kyllin rohkeita sanomaan samaan tapaan. Leo Lindstedt antoi vahvaa kritiikkiä TS:n kolumnissaan ("Moni on kakku päältä kaunis", 5.11.) parhaillaan suunnitteilla olevista uusista rakennuskohteista, kuten muun muassa Aurajoen kelluvasta kulttuurikylpylästä. Suuri ja syrjäytetty kansanosa jää rannalle ruikuttamaan monissa omissa tarpeissaan. Lindstedt mainitsee työttömät, vammaiset, lastensuojeluperheet, koulukiusatut, pienten lasten vanhemmat, sairaat ja vanhukset, köyhät ja vähävaraiset, alipalkatut, ylikuormitetut, sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät.

Minä olen aina ajatellut, että mitä kauemmin sinä olet elänyt ja mitä enemmän tässä elämässä kokenut, sitä rikkaampi sinä olet. Mutta eipä se taidakaan riittää. Alun pitäen rikastumisessa ja oikeiden päätösten teossa onkin oltava mukana empatian, myötäelämisen kyky.

Meille sanotaan viisaasti: ”Vaikka sinä puhuisit ihmisten ja enkelien kielellä, mutta sinulla ei olisi rakkautta, sinä olisit kuin helisevä vaski ja kilisevä kulkunen”.

Kaupungin päättäjien ja johtajien mielen tulisi rakoilla siinä määrin, että syntyviin rakoihin mahtuisi niitä viisaita pehmeitä arvoja, joita ei punnita ollenkaan määrällisillä mitoilla, ja jotka eivät kiillottaisi hiventäkään lisää päämiehen sädekehää.

Kirjoittaja on turkulainen kirjailija ja psykologi.