Hintapaineissa kärvistelevän kaukolämmön tarinan loppu lähenee
Kaukolämmön tarina Turun seudulla lähestyy loppuaan. Syy siihen ovat kaukolämmön tuotannon rakenteessa tehtävät muutokset, joista on aiheutunut lämmön hintaan merkittävää nousua. Syy on keinojen puute löytää ympäristöystävällinen ja kohtuuhintainen uusi vaihtoehto tuotannolle. Hiilen polttamisen lopettaminen on pakottanut tekemään lämpöä kalliimmilla menetelmillä ja polttoaineilla.
Turun Seudun Kaukolämpö oy:n osakkaista Kaarina ja Raisio ovat myymässä osuutensa omistuksesta Fortumille. Tämä siitä huolimatta, että kaukolämpöyhtiö on ollut varma maksamaan tuloksestaan osuuden omistajilleen.
Kaukolämmön tarinan loppua ennustaa tuo lämmön korkeaksi noussut ja edelleen nouseva hinta. Lämmön hinta on tehnyt mahdolliseksi kiinteistöjen investoinnit maalämpöön. Investointi voidaan toteuttaa korottamatta yhtiövastikkeita lainarahoituksella. Jopa säästö lämmityskuluissa on kaukolämmöstä luopumisella ja maalämpöön siirtymisellä mahdollista jo nyt. Sitä suuremmaksi tuo maalämmön etumatka kasvaa, mitä kalliimmaksi kaukolämmön tuotanto tulevaisuudessa tulee.
Kaukolämmön tuotannon hintakilpailukyky on ollut siinä, että samaan aikaan on tuotettu sähköä ja lämpöä. Kyse on rinnakkaistuotannosta. Naantalin voimalaitos on ainoa tuotantopaikka Turun seudun kaukolämmölle, jossa näin tehdään.
Ympäristöystävällisyys, korkea hinta vie kaukolämmöltä hintakilpailukyvyn ja sen käyttö kaukolämpöverkoston piirissä olevilla kiinteistöillä vähenee nopeaa vauhtia. Siitä on seurauksena siirtohäviöiden kasvu verkossa ja siitä johtuva tarve korottaa käytetyn kaukolämmön hintaa edelleen. Mitä vähemmän asiakkaita kaukolämpöverkossa on, sitä suurempi osa lämmöstä häviää "taivaan tuuliin".
Monissa kaukolämpöä käyttävissä kiinteistöissä on tullut aika harkita kaukolämmön talokohtaisen tekniikan uudistamista. Lähinnä kyseessä on kiinteistökohtaisen kaukolämmönvaihtimen uudistaminen. Iso ja kallis remontti. Melkein samalla rahalla voi saada kiinteistöön maalämmön, jonka hinta näyttää jäävän pysyvästi kaukolämmön hintaa edullisemmaksi. Myös itsenäisyys ja riippumattomuus lämmityksessä on monien kiinteistönomistajien mieleen.
Kun seuraa kaukolämmön tuotannon muutoksia ja siitä kertovia uutisia ei voi kuin hämmästellä, kuinka on kannattavaa ja ympäristöystävällistä tuoda haketta laivalla Baltiasta tänne "biopolttoaineena" poltettavaksi. Lähellä olevaa poltettavaa puuta kun ei ole riittävästi saatavissa. Siitä on seurauksena polttoaineen hinnan nousu, markkinatalouden mekanismeja noudattaen. Lämmön hinnoittelulle entistä vaikeampi tilanne.
Kun biopolttoaineen polttamista on lämmön tuotannosta suurin osa, ei sillä enää ole ympäristön tilaa parantavaa vaikutusta, se vain pitää tilanteen vakiona.
Myös lämpöpumppuja käytetään kaukolämmön tuotantoon. Kaukolämpöasiakkaan mieleen tulee luonnollisesti, että jos se kannattaa pumpata minulle kaukolämpönä, eikö olisi tehokkaampaa tehdä se kokonaan omalla tontilla maalämmöllä?
Kaikesta tästä tulee asiakkaalle helposti mieleen, ettei kaukolämmön hinta lähiaikoina ainakaan laske merkittävästi.
Jos kuntalaisille on tarjolla yhtä puhdas ja jopa edullisempi vaihtoehto lämmitykseen, ei kunnalla ole tarvetta pitää yllä kaukolämpöverkon tapaista lämmitysjärjestelmää. Sillä ei ole kuntalaisten hyvinvoinnille sitä merkitystä, joka sillä on aiemmin ollut. Siitä voidaan luopua.
Tästä näkökulmasta Raision ja Kaarinan irtautuminen kaukolämpöverkon omistuksesta on ymmärrettävää. Tämän ovat ymmärtäneet jo nyt niiden taloyhtiöiden asukkaat, jotka ovat päättäneet siirtyä maalämpöön.
Poliittinen keskustelu pakosta käyttää kaukolämpöä lienee mahdotonta nyt, kun lämmön hinnat kehittyvät näin.
Mielenkiintoisen seikan tarinassa muodostaa Runosmäen lämmitys, jossa Turku on estänyt kaikilla mahdollisilla keinoilla oman lämmöntuotannon ylläpitämisen Runosmäessä. Jopa kaavoitus on otettu apuun.
Loppuuko kaukolämmön tarina Turun seudulla? Tällä menolla kustannuksista piittaamatta ja hintaa nostaen, kyllä. Rehellinen toiveeni on ettei sentään.
Itse olen ollut työssä Naantalin voimalaitoksella kaukolämmön tuotannossa sen alusta alkaen vuoteen 2000. Tunnen sen hyvyyden ja mahdollisuudet ja toivon, ettei niitä menetetä.
Markku Vuoti
kotitarvefilosofi