YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 70 vuotta. Samaan aikaan maailmanlaajuinen pandemia ravistelee valtioita ja asettaa kansainväliselle yhteistyölle valtavia haasteita vaikuttaen miljooniin ihmisiin.
Kotinsa pakon edessä jättäneitä on tänään enemmän kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen, lähes 80 miljoonaa.
Pandemia on heikentänyt pakolaisten oloja aiheuttaen paitsi terveys- myös sosioekonomisen kriisin. Monet paossa olevat perheet ovat ajautuneet köyhyyteen, minkä vakavia seurauksia emme vielä osaa täysin arvioida.
UNHCR perustettiin toisen maailmansodan jälkeen, jolloin eurooppalaiset olivat pakolaisia. Siitä lähtien olemme puolustaneet vainon ja sotien takia suojelua tarvitsevien oikeuksia sekä kehittäneet niin tilapäisiä kuin pitkäkestoisia ratkaisuja pakolaiskriisien ratkaisemiseksi.
Tänään työmme yli 130 kohdemaassa on tärkeämpää kuin koskaan, mutta yksin emme siinä onnistu. Tarvitsemme rinnallemme niin valtioiden vahvaa kumppanuutta kuin kansalaisyhteiskunnan tukea.
Suomen Pakolaisapu perustettiin 55 vuotta sitten, ja sen perustajan Helvi Sipilän missiona oli kerätä varoja YK:n pakolaisjärjestön työhön.
Vuonna 2020 Suomi on valtiona UNHCR:n luotettava ja sitoutunut kumppani, joka toimii myös hyvänä esimerkkinä muille siitä, kuinka pienellä maalla voi olla suuri merkitys.
Suomi tunnetaan rauhanvälityksestä sekä sitoutuneisuudesta globaaleihin kestävän kehityksen tavoitteisiin, tasa-arvon edistämiseen ja köyhyyden poistamiseen.
Suomi on osoittanut todellista solidaarisuutta ja kykyä toimia ottaessaan vastaan turvapaikanhakijoita ylikuormittuneista maista EU:n sisäisten siirtojen kautta sekä jatkanut kaikista hädänalaisimpien kiintiöpakolaisten vastaanottamista myös koronapandemian keskellä.
EU:ssa Suomi on merkittävä ihmisoikeustoimija. Suomeen saapuneet pakolaiset saavat tukea ja laadukkaita kotouttavia palveluita, joita kunnat ja valtio pitkäjänteisesti kehittävät.
Globaali pakolaiskriisi näyttää tänään erilaiselta kuin UNHCR:n alkuaikoina. Yhä useammat ihmiset ovat sisäisessä paossa omassa kotimaassaan. Konfliktit ovat pitkittyneet, tarkoittaen, että yhä harvempi pääsee palaamaan kotiinsa.
Suurin osa, 85 prosenttia kotinsa jättäneistä, on paossa kehittyvissä maissa. Euroopan maissa pakolaisia on suhteutettuna väkilukuun 0,6 prosenttia.
Maailmanlaajuinen pakolaisten määrän kasvu tarkoittaa paitsi inhimillisen kärsimyksen myös rakenteellisen eriarvoisuuden kasvua ja sitä myötä epävakautta maailmalle. Siksi kaikkien valtioiden on osallistuttava nykyistä vahvemmin kriisin ratkaisuun.
Pakolaiskriisiä ei ratkaista ainoastaan rahoittamalla pakolaisleirejä ja toimenpiteitä siellä. Kansainvälisen yhteisön on puututtava pakolaisuuden perimmäisiin syihin ja pystyttävä luomaan rauhaa ja vakautta, jotta useammat pakolaiset voivat palata kotiinsa ja kukaan ei joutuisi pakenemaan.
Pitkittyneissä tilanteissa suojelua tarvitsevien ihmisten on päästävä turvalliseen maahan jatkamaan elämäänsä olosuhteissa, joissa lasten on mahdollista saada koulutus ja aikuisten ihmisarvoista työtä.
Suomen tulisi yhdessä muiden EU-maiden kanssa kehittää ennakkoluulottomasti uusia ratkaisuja pakolaisten vastaanottoon. Pakolaisten uudelleensijoitukset kiintiöiden kautta ovat ennätyksellisen alhaisella tasolla, ja on entistä tärkeämpää nostaa kiintiötä systemaattisesti.
Monet perheet joutuvat pakomatkan aikana erilleen. Perheen yhtenäisyys on perusoikeus, ja siksi on tärkeää pyrkiä kaikin tavoin helpottamaan perheenyhdistämistä.
Kiintiöpakolaisten vastaanoton lisäksi valtioiden tulisi kehittää vaihtoehtoisia reittejä pakolaisille. On luotava tapoja, joilla kansainvälistä suojelua hakevat voivat päästä turvalliseen maahan ilman, että he joutuvat vaarantamaan henkensä matkalla.
Pakolaisten tulisi voida hakea nykyistä helpommin työn tai opiskelun kautta pysyvää asuinpaikkaa turvallisesta maasta. Suomen ja EU:n tulisi katsoa rajojaan kauemmas ja luoda kokonaisvaltainen näkemys pakolaiskriisin ratkaisemiseksi.
Moni asia on muuttunut UNHCR:n ja Suomen Pakolaisavun perustamisen jälkeen. Tehtävämme auttaa kotinsa pakon edessä jättäneitä ei ole kuitenkaan ohi.
Olemme sitoutuneet siihen, että ketään ei jätetä ja jokaisesta huolehditaan. Toivomme, että Suomi ja suomalaiset jatkavat meille osoittamaansa arvokasta tukeaan.
Henrik M. Nordentoft
YK:n pakolaisjärjestön Baltian ja Pohjoismaiden edustaja
UNHCR
Annu Lehtinen
toiminnanjohtaja
Suomen Pakolaisapu ry
