Mitä teemme sudelle, teemme itsellemme

Olemme vallanneet maan peltoinemme ja moottoriteinemme niin tehokkaasti, että villieläimetkin ovat joutuneet väistymään. Samalla olemme unohtaneet kuinka niiden kanssa eletään. Olemme unohtaneet myös sen, että koko olemassaolomme on riippuvainen luonnosta ja luonnon tasapainosta.

Luonto on valtava verkosto, jossa kaikki liittyy kaikkeen. Suden kaltaisilla suurpedoilla on siinä hyvin tärkeä rooli, jota ihminen ei pysty korvaamaan.

Sudet lisäävät luonnon monimuotoisuutta pitämällä saaliseläinkannat kurissa. Sudet ovat esimerkiksi paljon ihmismetsästäjiä etevämpiä poimimaan joukosta sairaat yksilöt ja näin ne osaltaan estävät tautien leviämistä ja vähentävät epidemiariskiä. Supistamalla sorkkaeläinten lukumääriä sudet myös pienentävät maa- ja metsätaloudelle aiheutuvia miljoonatappioita.

Elämme keskellä luonnon monimuotoisuuden hälyttävää hupenemista. Tutkimusten mukaan ihmiskunnan olemassaolon aikana on maailman nisäkkäistä hävinnyt jo hälyttävät 83 prosenttia.

Meidän olisi hyvä pysähtyä tämän luvun äärelle. Millainen oikein on nykyihmisen luontosuhde? Mitä voimme tehdä?

Joku voi sanoa, että pärjäämme ilman susiakin. Saman voi sanoa monesta muustakin lajista – tai jopa vuorenhuipuista, vanhoista metsistä ja puhdasvetisistä järvistä.

Totuus on, että kun poistat yksittäisiä asioita maailmasta, huomaat pian, miten ne liittyvät auttamattomasti toisiinsa ja ovat osa laajempaa, haavoittuvaa kokonaisuutta. Missä kulkee raja?

Metsästäjät ja maanviljelijät ovat kautta historian mustamaalanneet susia, koska ne kilpailevat samasta saaliista tai muodostavat uhan kotieläimille. Tämä asenne pitää pintansa nykyäänkin, jopa ministeritasolla, vaikka tosiasiassa sudet ovat viljelijöiden murheista pienimpiä.

Susien aiheuttamat petovahingot ovat vain 0,1–0,6 prosenttia kaikista kotieläinten ennenaikaisista kuolemista – vähäinen uhka verrattuna sairauksiin, onnettomuuksiin ja syntymävikoihin.

Susien metsästykselle aiheuttamista haitoista puhutaan paljon. Metsästys ei kuitenkaan ole nyky-yhteiskunnassamme enää välttämättömyys vaan säädeltyä harrastustoimintaa, joten luonnon – ja tässä tapauksessa susien – itseisarvon tulisi mennä metsästyksen edelle.

Tutkijat varoittavat, että jopa vuosikymmenen sisällä saatamme olla tilanteessa, jonka jälkeen lajikato aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa planeettamme elämää kohtaan. Tämä vaarantaa ihmislajinkin olemassaolon.

On aika ymmärtää, että sudet, aivan kuten ihmisetkin, ovat osa elämän verkostoa ja kaiken sen, mitä teemme sudelle, teemme itsellemme.

Francisco Sánchez Molina

suurpetovastaava

Luonto-Liitto