Mediassa taannoin olleet jutut Turun linnan ympäristön arkkitehtikilpailun tuloksista olivat mukavaa luettavaa. Voittajaehdotus oli pitkästä aikaan positiivinen uutinen koskien rakentamista.

Yleensä media kertoo päinvastaista eli huomion saavat ylittyneet rakennuskustannukset, aikataulun venyminen, kosteus- ja sisäilmaongelmat, harmaa työvoima, rakentamisen heikot suhdanteet – muutamia vakioaiheita mainiten.

Toki kaavoituksen ja hankkeiden alkuvaiheen visiointi näyttäytyy usein optimistisena. Näin on sataman alueen suunnittelukilpailussakin tai esimerkiksi ratapihan kehitysesityksessä. Suunnittelun edetessä ja kohteen rakentuessa esille nousevat valitettavan usein kuitenkin lieveilmiöt, joille lienee perustellutkin syynsä. Ainakin julkisessa rakentamisessa näin tapaa käydä.

Turun kaupunki on saanut negaatioita niin omien rakennuttamishankkeiden kuin rakennusvalvonnankin suhteen. Näiden analysoinnin sijaan lienee aiheellista kysyä, onko rakentamiseen liittyvä uutisointi jo lähtökohdiltaan epäkohtien ja muiden negatiivisten asioiden esilletuomista ja onko sitä kautta muodostuva kokonaiskuva rakentamisesta kielteinen.

Ammattikorkeakoulumme opiskelijat tekivät selvitystyötä rakentamisen imagoon liittyen. Läpikäyty media-aineisto valtalehtien osalta vuoden ajalta osoitti artikkelien kohdistuvan edellä mainitusti juurikin noin eli hankkeiden alkuvaiheen valmisteluun liittyvä positiivinen uutisointi kääntyy matkan varrella usein toiseen suuntaan.

Toki kaavavaiheessa on tavan takaa valitusta ja muutosvastarintaa – sekä järki- että tunnesyin. Tästä hyvä esimerkki on uuden konserttitalon kaavailu puistotontille teatterin viereen.

Some-keskusteluissa suhtautuminen näkyy vieläkin vahvemmin, koska nykytavan mukaan suoraa palautetta annetaan voimakkaasti sensuurin rajoja hipoen. Usein kommentointi vahvistaa alkuperäistä uutista. On myös muistettava, että ehkäpä negatiiviset uutiset tuovat lisää lukijoita ja toisaalta somessa on nimenomaan helpompaa avautua anonyymisti havaituista epäkohdista.

Kielteisiin artikkeleihin on myös perustellut syynsä, eli ei savua ilman tulta. Kosteus- ja sisäilmaongelmat terveysvaikutuksineen ovat koko maata koskeva yhteiskunnallinen terveydellinen ja taloudellinen haaste. Ne ja muut huonosta laadusta tai muista rakennusalan epäkohdista kertovat asiat onkin aiheellista tuoda esille ja ne ovat haaste meille kouluttajille ja koko alan toimijoille.

Kaikki jo rakentamamme kun muodostaa yli kolme neljäsosan koko kansallisvarallisuudesta, joten ei ole väliä, miten rakennetaan ja mitä tehdään olemassa olevalle rakennetulle ympäristölle.

Kuka muistaa Turussa valmistunutta uutta rakennusta, jota olisi kiitelty ja kehuttu? Logomon voisi ehkä lukea tähän ja aavistuksen samaan suuntaan on uusi EduCity-opetusrakennuksemme Kupittaalla. Tosin koronan takia sen käyttö on jäänyt hieman vähemmälle.

Helsingissä uudehkot kulttuurirakennukset, monitoimikirjasto Oodi ja Amos Anderssonin taidemuseo ovat saaneet ylistystä ja molemmat on palkittu ansaitusti eri foorumeilla, mm. rakennussalan etujärjestöjen toimesta. Oodi on esimerkki toiminnallisesti onnistuneesta rakennuksesta, jossa eri rakennusmateriaalit on onnistuttu ennakkoluulottomasti yhdistämään, vaikka betoni- ja teräsrunkoratkaisut jäävätkin piiloon lasi- ja puujulkisivujen taakse.

Voittaneen Linnaniemen suunnitteluratkaisun tekijätiimin jäsenet tulevat puoliksi ulkomailta, mikä tuo uusia virkistäviä tuulia Aurajoen suun rannoille. Toki Suomestakin löytyy korkeatasoista arkkitehtuuria ja sen osaamista.

Varsinais-Suomen osalta korkeakoulutasoinen rakennussuunnittelun koulutus kuitenkin puuttuu, vaikkakin alueemme on koko valtakunnan tasolla merkittävä viennin keskus ja sitä kautta muuta elinkeinorakennetta ja rakentamista edistävä.

Pystymme Turun amk:ssa tarjoamaan lähes kaikki rakentamisen korkeakoulupohjaiset tutkinnot ja opinnot alan kelpoisuus- ja pätevyysehtoihin pohjautuen, mm. rakenne- ja lvi-suunnittelun sekä työjohdon tehtäviin. Vaikka roolimme ja vastuumme on näin merkittävä tulevien ammattilaisten tuottamisessa alueelle, ministeriö ei valitettavasti ole lämmennyt koulutuskaavailuillemme rakennussuunnittelun osalta. Siitäkään huolimatta, että rakennusarkkitehtien koulutustarpeen ovat allekirjoittaneet kaikki alueen suuret toimijat, yritykset ja etujärjestöt.

Toinen rakentamiseen liittyvä tyhjiö alueellamme on ns. wau-arkkitehtuurin piiriin kuuluvan rakennuksen puuttuminen. Turussa tällaista suurta yleisöä kiinnostavaa kohdetta ei ole.

Toki Turun linna ja Tuomiokirkko Aurajoen ympäristöineen tarjoavat historiallisesti mielenkiintoista nähtävää. Vanhassa painuneessa Myllysillassa olisi ehkäpä voinut olla ainekset turistimagneetiksi ikään kuin Pisan torni Italiassa. Vinossa oleva torni taitaa olla ainoita rakennuksia maailmassa, jota mennään katsomaan nimenomaan virheen takia.

Irvileuat ovat kylläkin kertoneet Funikulaarin jo toimivan samoilla argumenteilla.

Olisiko nyt aika uuden suunnitelman myötä wau-rakennukselle, missä taidemuseota tullaan ihastelemaan sen arkkitehtuurin, rakenteiden ja materiaalien takia? Koronakin taittunee ja matkailu elpyy, joten nyt olisi tuhannen taalan paikka tähän.

Helsinkiin ei tullut aikanaan Guggenheimia, joten Turulla on tässä tilaisuutensa. Luonnollisesti toteutuksen tulee olla kustannuksiltaan ja loppulaadultaan kestävän kehityksen ja terveellisen rakentamisen kriteerit täyttävä. Niin että ne tulevat uutiset sitten olisivat mukavaa luettavaa.

Esa Leinonen

koulutus- ja tutkimuspäällikkö, rakentamisen koulutus, Turun ammattikorkeakoulu