Vaikka elämme poikkeustilanteessa, meidän on jatkettava yrityksiä torjua planeettaamme ja ihmiskunnan tulevaisuutta uhkaavat ongelmat: esimerkiksi ilmastonmuutos, pakolaiset, nälänhätä ja puute puhtaasta vedestä sekä luonnon monimuotoisuuden tuhoutuminen.

Eniten polemiikkia aiheuttaa ilmastonmuutos ja siinä nimenomaan ihmisen osuus. Nythän on kuitenkin niin, että ilmastoon vaikuttavat myös planetaariset muutokset ja ovat vaikuttaneet miljoonia vuosia. Näitä muutoksia ovat esimerkiksi auringon säännöllisesti toistuvat säteilyn ja magneettikentän vaihtelut. Samoin maapallon kiertoradan ja akselin kallistuskulman hyvin tiedossa olevilla sykleillä on vaikutuksensa.

Nykyinen lämpeneminen ei ole poikkeuksellista. Lähimenneisyydessä tunnetaan keskiajalla koettu lämpökausi. Tämän vastakohta oli pieni jääkausi 1500–1700-luvuilla, mikä aiheutti katastrofaalisen nälänhädän Euroopassa ja Suomessa. Hollannissa luisteltiin jäätyneillä kanavilla.

Suurin syy planeettamme ja ennen kaikkea ihmispopulaation aiheuttamiin ongelmiin on kuitenkin tiedossa: väestön liikakasvu, jota kutsutaan osuvasti väestöräjähdykseksi. Meitä on nyt noin 7,8 miljardia, 8 miljardia saavutetaan vuonna 2023, ja kasvu jatkuu ellei pikaisesti ryhdytä toimenpiteisiin syntyvyyden rajoittamiseksi.

Vertailun vuoksi: vuonna 1974 asukasluku oli vain 4 miljardia, vuonna 2000 6 miljardia. 1300-luvulla musta surma aiheutti 100 miljoonan ihmisen kuoleman, jolloin silloinen väestö romahti 450 miljoonasta 350 miljoonaan.

Peräänkuulutan nyt tiedeyhteisöltä laskelmia siitä ihmispopulaatiosta, johon planeettamme kestokyky riittää. Olisiko vuoden 1974 taso eli 4 miljardia sopiva väestömäärä tasapainon saavuttamiseksi?

Vielä haluaisin siteerata edesmennyttä Pentti Linkolaa: Hän tiedosti jo kymmeniä vuosia sitten, että väestönkasvun rajoittaminen on välttämätöntä kotiplaneettamme elinkelpoisena pitämiseksi.

Reijo Koponen

Espoo