Omaishoitajat ansaitsevat oman liputuspäivän
Omaishoitajien viikko on vuosittain järjestettävä teemaviikko, jolla halutaan nostaa esiin omaishoitoasioita.
Omaishoitosuhteessa jylläävät todella vahvat tunteet, mukana on rakkautta sekä kiintymystä, toki myös pelkoa ja epävarmuutta. Olipa kyseessä sairaan lapsen, puolison tai vanhuksen omainen, tarvitsee hän niin yhteiskunnan kuin ympäristönsä tukea ja ymmärrystä.
Työ on yksinäistä 24/7 jatkuvaa hoivaamista. Tällaista kerrotaan arvostettavan, mutta olisiko aika tullut näyttää se arvostus tekoina? Liputuspäivä näille arjen sankareille olisi vähintä, mitä voisimme heille tarjota. Koronalisääkään unohtamatta.
Omaishoito olisi myös muotoiltava työsuhteeksi, joka sisältäisi oman TES:n (työehtosopimuksen) ja takuun siitä, että hoitajan ja hoivattavan hyvinvointi taataan. On myös taattava, että hoidettavan poismenon jälkeen taataan omaishoitajalle inhimillinen paluu surun keskeltä arkeen.
Itsestäni tuntui hyvältä, kun lippu liehui puolitangossa, kun omaiseni sai julkisen kunnianosoituksen, edes kerran elämässään, edes kuoltuaan. Olisin suonut hänen näkevän sen omin silmin elossa ollessaan, hänen silmänsä olisivat tuikkineet tästä kuin tähdet.
Elossa oleville omaishoitajille ja hoidettaville lipun nostaminen lipputankoihin kautta Suomen niemen kerran vuodessa olisi vielä hienompi ele, sen näkeminen antaisi yhteiskunnalta viestin, että emme ole unohtaneet teitä!
Jorma Talikka
Janakkala, omaishoitajana1993–2020