Ostan asunnon itselleni – teenkö sijoituksen?
Oma asunto on monen suomalaisen suurin yksittäinen omaisuus, ja Suomessa on vahva omistusasumisen perinne: oman asunnon ostaminen ja siihen "sijoittaminen" on oletettu toimintatapa tietyssä vaiheessa elämää. Voiko asuntoon sijoittaa, ja mikä yleisesti ottaen edes on sijoitus?
Itselleni sijoitus on hankinta, joka tuottaa konkreettista tuloa pankkitilille. Saamme passiivista tuloa aktiivisen sijaan: emme tee töitä rahan vuoksi, vaan rahamme tekee meille töitä.
Omaan käyttöön ostettu asunto ei siis näin ollen ole sijoitus. Päinvastoin kyseessä on taloudellinen rasite, sillä asunnosta syntyy tulon sijaan monenlaisia kuluja: yhtiövastike tai kiinteistövero, lainakorot, vakuutukset, huolto, sisustus...
Toki asunnosta saattaa myyntihetkellä arvonnousun ansiosta saada voittoa, mutta nyky-Suomessa monilla alueilla asuntojen arvot päinvastoin laskevat. Myynnistä saatu tulo toisaalta usein käytetään uuden asunnon hankintaan, jolloin varat ovat edelleen kiinni kiinteässä, kuluja synnyttävässä omaisuudessa. Lisäksi kodin tehtävä ei liene tuottaa taloudellista voittoa, vaan se on itseä ja asumista varten.
Mikäli asunto on rahoitettu lainalla, ovat lainanlyhennykset toki lähtökohtaisesti omaan pussiin, mutta lainan korkomenot taas kuuluvat asunnosta maksettaviin kuluihin. Toisaalta laskevien hintojen alueelta ostetun asunnon lainanlyhennyksetkin köyhdyttävät omistajaa.
Asuntoihin voi sijoittaa, mutta oma koti ei ole sijoitus.
Sijoitukseksi asunto muuttuu siinä vaiheessa, kun se vuokrataan ja se tuo rahaa omistajansa taskuun. Kyseessä ei siis ole enää oma koti.
Itse näen perinteisen asuntosijoittamisen suhteellisen monimutkaisena ja vaivalloisena osakesijoittamiseen verrattuna. Asuntosijoittamisen hajautus on myös olematonta, jos sijoitusasuntoja ei ole useita tai pysytään yhdellä paikkakunnalla.
Sen sijaan ajallisesti, maantieteellisesti ja toimialoittain hajautettu osakesalkku tuottaa omistajalleen tasaista passiivista tuloa osinkojen muodossa. Pitkällä aikavälillä tähän yhdistyy myös arvonnousu, vaikka oma strategiani onkin "osta ja pidä". Ja mikäli yksittäiset osakkeet tuntuvat monimutkaisilta – vaikka ne eivät sitä ole – hyvä vaihtoehto ovat indeksirahastot, joissa hajautus on automaattista ja tuotto aina markkinoiden mukaista, eli pitkällä aikavälillä yleensä ottaen noin 8 prosenttia vuodessa.
Jos asuntoihin ja kiinteistöihin kuitenkin haluaa sijoittaa, asunnon oston ja vuokrauksen vaihtoehtona ovat erilaiset pörssistä ostettavat kiinteistörahastot ja -yhtiöt. Yhtiöstä riippuen kiinteistöt eivät rajoitu pelkästään asuntoihin, ja toisaalta koko maailman kiinteistömarkkinat ovat tällöin sijoittajan käytettävissä.
Yksi maailman tunnetuimmista kiinteistöyhtiöistä on yhdysvaltalainen Realty Income, joka maksaa kuukausittaista osinkoa, eli ikään kuin vuokraa.
Asuntoihin siis voi sijoittaa, mutta oma koti ei ole sijoitus.
Kokonaan toinen kysymys on, kannattaako omistusasuminen ensinnäkään. Eräs parhaimmista neuvoista, joita nuorille olen kuullut suunnattavan, on kehotus ostaa asunnon sijaan osakkeita. Ne vaurastuttavat omistajaansa, eivät sido omistajaansa yhteen paikkaan ja elämäntilanteiden muuttuessa lähtevät omistajansa mukaan.
Kirjoittaja on opettaja ja osakesijoittaja.
