Down-tutkimus kovettaa maailman
Tutkijat ovat onnistuneet vaientamaan Downin oireyhtymää aiheuttavan kromosomin (TS 21.7.).
Suurin osa Down-ihmisistä on elämästä nauttivia, iloisia, ystävällisiä, rehellisiä ihmisiä, joista meillä niin sanotuilla normaaleilla, joilla ei ole kyseistä kromosomipoikkeavuutta, olisi erittäin paljon opittavaa. Monia muita sairauksia aiheuttavia perinnöllisiä, kasvatuksesta johtuvia tai elämäntavoista aiheutuvia sairauksia meillä kylläkin on.
Downit osaavat olla iloisia tästä hetkestä, heillä on sosiaalista kykyä huomata ja huolehtia toisista – kyky lohduttaa.
Me tarvitsemme tällaista taitoa ja mallia tässä yhteiskunnassa paljon enemmän, mitä siihen kykeneviä ihmisiä nykyään on.
Olemme itsekeskeisiä ja omahyväisiä. Pyrimme aina vain rikkaammiksi, omistamaan enemmän ja kokemaan enemmän välittämättä toisista.
Me ihmiset olemme vielä laumaeläimiä ja riippuvaisia toinen toistemme tuesta, turvasta ja avusta. Evoluutio voi luoda meistä aivan toisenlaisen ihmiselukan, jos näin jatkamme.
Nyky-yhteiskunnassa palkalliset ihmiset hoitavat vanhukset, vammaiset ja lapset rahaa vastaan. Ei muuten – ei siksi, että haluaisimme huolehtia ja välittää heistä. Meidän itse on päästävä töihin ansaitaksemme arvostusta ja elantomme, jotta voimme ostaa ylellisyysasioita.
Se mitä sairauksia Down-ihmiselle saattaa tulla, kuten sydänvika ja Alzheimer, ovat aivan tavallisia sairauksia myös niin sanotuilla normaaligeenisillä ihmisillä.
Elämäntavat vaikuttavat paljon ihmisen sairastuvuuteen. Se, mitä syö, kuinka liikkuu, elää ja nukkuu. Asiat, jotka ovat huonossa jamassa niin suurella osalla ihmisiä, että siihen tarvittaisiin apua. Siihen pitäisi sijoittaa varoja.
Nykyisin jo narkomaani- ja alkoholistiäitien lapsia, joilla on älyllistä kehitysvammaa ja muita vakavia sairauksia, syntyy enemmän kuin Down-lapsia.
Mielestäni rahaa ja resursseja pitäisi suunnata mielenterveyskuntoutukseen, työhyvinvointiin ja ihmisen vointiin yleensäkin nykyistä enemmän ja jättää rahan haaskaaminen tuollaiseen tutkimukseen, josta seurauksena on vain entistä kovempi maailma ja välinpitämättömämpi ”ihminen.”
Olen itsekin uusioperheessä kovien työpaineiden alla taisteleva sympaattisen Down-nuoren, kolmen niin sanotun normaalilapsen ja kahden uusioperheen tuoman bonuslapsen äiti.