Hoitovirheestä sairastuneella ei ole tukea eikä turvaa
Vastaamon tapaus on lajissaan ja laajuudessaan törkeä ja vastenmielinen, mutta ei pidä vähätellä Kanta-palvelun kansalaisille tarkoitetun Omakanta-viestinnän rikkomuksiakaan.
Omakannan sairauskertomus on todistusaineistoa. Erityisesti hoitovirheen sattuessa potilas on hankaluuksissa lähtiessään selvittämään asioita.
Erittäin vaikeassa asemassa ovat ne, jotka ovat luottaneet lääkäreihin eivätkä ole seuranneet sairauskertomukseensa merkittyjä tapahtumia.
Tilastojen mukaan noin 50 prosenttia käyttää tiedostoa. On monia syitä, miksi sitä ei käytetä.
Tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuden vuoksi täytyy huomioida ja turvata kaikki samalla tavalla.
Potilas hakee oikeudenmukaisuutta lähtiessään selvittämään sattunutta hoitovirhettä ja kantelemaan siitä. Sitä hän ei välttämättä saa, koska sairauskertomuksen tiedoissa voi olla paljon muunneltua totuutta.
Potilas on monesti aivan yksin asiassaan. On erittäin traagista, kun hän sairaana joutuu lukemaan itsestään perättömyyksiä, jopa kunnianloukkauksia.
Moni jättääkin kantelut tekemättä, keskeyttää kantelemisen terveyssyistä tai menehtyy prosessin uuvuttamana.
Hoitovirheestäsairastuneella ei ole minkäänlaista tukea ja turvaa. Ei ole kriisiapua. Poliisikin on turhautunut vallalla olevaan järjestelmään. On myös resurssipula.
Lääkärit pystyvät suojaamaan selustansa muuttamalla potilaan tietoja. Harvemmin he sanelevat siinä potilaan läsnäollessa tiedostoa varten tietoa eteenpäin.
Potilaalle ei jää mitään konkreettista todistusaineistoa käynnistään esimerkiksi akuuttitilanteessa vastaanotolla. Jälkeenpäin sitten jos jaksaa ja pystyy huomaa, että sairauskertomuksessa voi olla diagnoosi aivan muuta kuin on vastaanotolla saanut kuulla.
Eikä potilas saa asiaa muutettua muuksi, häntä ei kuunnella. Muu henkilökunta toimii sen mukaan jatkossa, mitä lääkäri on kirjannut. Ei uskota potilasta, vaikka tämä olisi oikeassa ja käyttää Omakanta-oikeuttaan.
Ei riitä jatkossa, kun hallintoviranomaiset sanovat, että pitää pyytää muuttamaan tiedostoon se oma kanta asiasta ja tehdä oikaisupyyntö. Ei sillä saa hoitovirheitä tekemättömäksi.
Omakannan sairauskertomustiedosto onkin enemmän hoitohenkilökunnan turva ja erityisesti lääkärien. Koko sairaanhoitohallintojärjestelmä pitäisi uusia, sillä siellä on liian suppea ja yksipuolinen virkamiesjoukko, joka koostuu lääkäreistä, jotka ovat lojaaleja ammattikunnalleen. Katsovat sormien läpi. Mukaan pitää saada maallikkoja päättämään puolueettomasti näin suurista asioista.
Myös valitusprosessi pitää tehdä helpommaksi. Se on nykyisellään erittäin raskas ja uuvuttava sairastuneelle ihmiselle.
Omakannan sairauskertomus on todistusaineistoa ja lokikirja myös. Ne täydentävät toisiaan. Lokikirjakin pitää muuttaa tarkemmaksi. Ei riitä, että siellä on ainoastaan kirjauksia kävijöistä, päiväykset, käyntiajat ja -kestot. Kyllä pitää olla enemmän tarkkuutta käynnin syistä ja sairaudesta, sillä lokikirjahan perustuu sairaskertomuksen tietoihin.
Mielestäni hallintoviranomaisten toiminta on nykyisellään liian pinnallista. Se jättää potilaan hoitovirheet liian heikolle tutkinnalle.
Järjestelmä ei ole oikeudenmukainen. Potilasta ei ole huomioitu ja kuunneltu häntä kunnioittaen ja oikeudenmukaisesti.
Kuinkahan monia sairaita potilaita tälläkin hetkellä on, jotka on jätetty heitteille osin kehnojen järjestelmien takia tai jostain muusta syystä? He voivat tosi huonosti.
Lääkärit pitää saada vastuuseen työstään. Niin joutuvat muutkin ammattikunnat tekemään.
Yksi kokemusasiantuntija
