Miten rakentaa ystävyyden yhteiskunta
Klenkka, klenkka... huusivat luokkatoverit lonkkavikaisen Jaskan ympärillä. Muutama päivä myöhemmin Jaska löi puutyötunnilla pahinta kiusaajaansa puukolla selkään. Onneksi selvittiin pienehköllä haavalla.
Mikä tahansa erilaisuus riittää kiusaamiseen. Sekin että on köyhän perheen lapsi, minkä huomaa jo pukeutumisesta.
Kiusaajaa itseään vaivaa heikko itsetunto, jota hän pönkittää kiusaamalla heikompiaan.
Koulukiusaajien vanhempien ajattelussa korostuu usein oma etu, jolle toisista välittäminen on vierasta. Tätä tukee myös vallalla olevan talousliberalismin oman onnensa seppä -ajattelu.
Myös yhä kiristyvä kilpailu opiskelu- ja työpaikoista tai vaikka leipäjonot houkuttelevat jakamaan ihmisiä menestyjiin ja häviäjiin.
"Luuseri"-nimityksestä onkin tullut yleinen haukkumasana, jota käytetään riistämään siksi nimitetyiltä ihmisarvo, joka on nyky-yhteiskunnassa näköjään vain niillä, joilla on työtä ja hyvät tulot tai jotka menestyvät opinnoissa.
Monen koulukiusaajan taustalla on huonot kotiolot, selkäänkin on ehkä saatu.
Tässä raha ratkaisee, yhteiskunnassa lasta voidaan rangaista siitäkin, ettei menesty riittävän hyvin koulussa.
Lasten fyysinen kurittaminen oli ennen yleisesti hyväksyttyä: "Joka vitsaa säästää se lastaan vihaa" -sanonta kuvastaa uskomusta, että olemme syntyneet pahoiksi tai ainakin laiskoiksi. Lapsen saa kaidalle tielle vain kurittamalla.
Ajan mittaan huomattiin, että lasten fyysinen kurittaminen vain lisää ongelmia. Se kiellettiin laissa, mutta vanha ajattelutapa elää vielä muun muassa tukkapöllyissä.
Yleistäen voi sanoa, että kiusaamista ja väkivaltaa kouluampumisia myöten olisi paljon vähemmän, jos rakentaisimme yhteiskunnan, jossa kaikilla on työtä ja riittävä toimeentulo. Se onnistuu tulojen uusjaolla, jos niin halutaan.
Työtä tulisi saada myös niiden, jotka ovat hieman vähemmän osaavia tai vähän hitaampia töissään. Tulisi oppia ymmärtämään, että ihmisten suorituskyvyssä on huomattavia eroja, joita ei voi aina korjata, vaikka olisi kuinka ahkera – jo jokin vamma, sairaus tai geeniperimä voivat olla esteenä.
Kun kelkasta pudonneita ei enää juuri olisi, loppuvat myös luuserinimittelyt. Tätä tukisi myös luuseriksi nimittelyn kriminalisointi viestinä siitä, että olemme lain mukaan kaikki tasa-arvoisia.
Ongelmia aiheuttaa sekin, että työ- ja opiskelutahti kiristyvät jatkuvasti, vaaditaan yhä enemmän osaamista ja lisää koulutusta. Työaikaa vaaditaan pidennettäväksi, vaikka sitä tulisi automaation edetessä lyhentää. Samalla moni saa pelätä työpaikan menettämistä.
Yhä useampi ei jaksa enää. Tämä luo otolliset olosuhteet kiusaamiselle, kun monen mielenterveyskin nykymenolla horjuu.
Kilpailua tulisikin yhteiskunnassa hieman vähentää ja yhteistyötä lisätä. Näin meillä olisi verisen kilpailun sijasta paremmat mahdollisuudet olla ystäviä toisillemme.
Kirjoittaja on turkulainen valtiotieteen maisteri.
