Ikäihmisten yksinäisyys ja sen torjunta on koronaepidemian takia noussut vahvasti esiin. Nyt siitä myös puhutaan, mutta mitä keinoja meillä on vähentää yksinäisyyttä? Voisiko erilaisilla asumisratkaisuilla vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin, yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokemuksiin?
Näihin kysymyksiin saimme vastauksia Vanhusneuvoston järjestämässä ikääntyvien asumista ja palveluita käsitelleessä seminaarissa.
Tiedämme, että useimmat ikääntyneet haluavat asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Näin moni tekeekin, sillä yhdeksän kymmenestä 75 vuotta täyttäneestä asuu omassa kodissaan ilman säännöllisiä kotipalveluja. Muuttohaluja palvelutaloihin ja hoitokoteihin lisäävät turvattomuuden ja yksinäisyyden tunne.
Huomion arvoista on myös, että ikäihmisten määrän lisääntyessä myös muistisairauteen sairastuneiden henkilöiden määrä lisääntyy. Turussa on arvioitu vuonna 2025 olevan 5 028 vähintään keskivaikean vaiheen muistisairautta sairastavaa henkilöä.
Muistisairauden edetessä on tärkeää ennakoida tulevia mahdollisia asumistarpeita ajoissa, jotta voidaan huomioida henkilön itsemääräämisoikeuden toteutuminen. Meillä on työkalut sekä muistisairautta sairastavan henkilön asumistilanteen arviointiin että muistisairaan henkilön oman tahdon ja asumistoiveen ilmaisuun. Näitä tulisi hyödyntää.
Ikääntyminen, yksinäisyys ja lisääntyvä muistisairaiden henkilöiden määrä jouduttavat tarvetta lisätä uusia asumismuotoja. Turussa on liian pitkään laiminlyöty varautuminen monipuoliseen asumiseen. Meillä on liian vähän vaihtoehtoja tehostetun palveluasumisen ja kodin välillä.
Mutta nyt Turku on kiireellä lisäämässä niin sanottuja välimuotoisen asumisen vaihtoehtoja kuten ryhmäkoteja, soluasuntoja ja perhekoteja. Myös kotipalveluihin on kova paine. Kotipalvelua tulisi laajentaa päiväpalveluksi, esitti Turun muutosjohtaja Antti Parpo serminaarissa. Päiväpalvelu kiireisten kotikäyntien sijaan todennäköisesti lisäisi ikäihmisen turvallisuuden tunnetta.
Hyvä ja arvokas elämä ei kuitenkaan synny pelkästään palveluista tai kodista. Koko ympäristöllä on merkitystä. Tarvitaan esteetöntä ja turvallista asumista palvelujen lähellä.
Monet arjen kohtaamiset tapahtuvat kaupassa, kahvilassa, kirjastossa ja pihoilla, siis julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa, muistutti arkkitehti Ira Verma Aalto-yliopistosta. Ikääntyneiden pitää siksi päästä turvallisesti liikkumaan. Siihen tarvitaan liikenneratkaisuja, hyviä kävelyreittejä ja niistä erotettuja pyöräteitä sekä viihtyisiä piha- ja viheralueita.
Tutun ja turvallisen asuinympäristön lisäksi ikä- ja muistiystävällinen asenneilmapiiri kannustavat ihmistä liikkumaan ja käyttämään lähipalveluja.
Jos haluamme lisätä yhteisöllisyyttä ja osallisuutta, meidän pitäisi saada hyödyntää kaikkia olemassa olevia tiloja. Kuinka hyvin tunnemme lähikorttelimme ja niiden tarjoamat mahdollisuudet?
Järjestöillä on merkittävä rooli kohtaamisten mahdollistajina ja yksinäisyyden vähentäjinä. Mutta mitä kaikkea on tarjolla, siitä ei aina ole helppo saada tietoa eikä tarjontakaan jakaannu asuinalueittain tasaisesti.
Mahdollisuuksista ja niiden puutteista pitäisi saada kokonaiskuva ja tähän kaupungin kannattaisi panostaa.
Vanhusneuvosto on aikaisemmin tänä vuonna esittänyt kaupunginhallitukselle hyvinvointikoordinaattorin tehtävän perustamista. Se olisi pieni satsaus ikääntyvälle Turulle.
Suurempi panostus tarvitaan asumisen ja ympäristön suunnitteluun. Kaupunki voi merkittävästi edistää yhteisöllisyyttä turvallisin liikenne- ja liikkumisratkaisuin, taloyhtiöt puolestaan rakentamalla viihtyisiä piha-alueita.
Vanhusneuvoston jäsenet
Eini Pihlajamäki
Lounais-Suomen Loma ja Virkistys ry
Marjut Aalto
Varsinais-Suomen Muistiyhdistys ry
