Onko susi totuttelemassa ihmisiin, ja olemmeko me lampaita?
Olen pitkään kummastellut polemiikkia susista.
Muistini mukaan Suomessa on vain harvoja petoeläimiä: nykyisen punkin lisäksi muun muassa ahma, ilves, karhu ja susi. Käsittääkseni ahma, ilves ja karhu ymmärtävät pysyä metsässä – omassa, ikiaikaisessa ympäristössään.
Mutta susi. Onko se aina ollut asutuksen liepeilläkin viihtyvä rohkea eläin, joka hakee helpoimmat saaliit? Vai onko se vasta nyt kettujen tapaan totuttelemassa ihmisiin?
Ja ihminen. Onko nykysuomalaisesta tullut lammas, joka antaa tilaa kaikille tänne reviiriään laajentaville? Vai sallitaanko joskus vielä talvisodan henki, jolla pyritään säilyttämään turvallinen elinympäristö?
Pasi Saarinen