Lukijoilta

Onko rakennusteollisuudella puu- tai betonisilmät?

Jane Iltanen
Kirjoittajan mielestä teräsrakentamisessa pitäisi ottaa oppia laivanrakennuksessa syntyneestä tietotaidosta, eikä puuta tai betonia saisi suosia teräksen kustannuksella.
Kirjoittajan mielestä teräsrakentamisessa pitäisi ottaa oppia laivanrakennuksessa syntyneestä tietotaidosta, eikä puuta tai betonia saisi suosia teräksen kustannuksella.

Telakkateollisuutta on ajettu Suomessa voimalla alas pariinkin otteeseen. Aikoinaan Suomessa rakennetut alukset tunnettiin maailmalla jopa sen suomalaisen kaupungin mukaan, jossa ne oli rakennettu: ”Tämä on Raumalla rakennettu laiva!” -tyyliin.

Jäänmurtajien suhteen olimme jopa ylivoimaisessa asemassa: 60 prosenttia kaikista maailmassa koskaan rakennetuista murtajista oli tehty maassamme.

Täällä oltiin kuitenkin valmiita unohtamaan koko ala. Oltiin repimässä koevetoaltaatkin romuksi, jopa jäänmurtumista tutkiva allas, joka oli ainokaisia laatuaan maailmassa.

Erityisesti Paavo Lipposen hallitus halusi aikoinaan ajaa tämän hienon osaamisen alas ”vanhakantaisena savupiipputeollisuutena”. Sen sijaan, että rautakourien tietotaitoa olisi kehitetty eteenpäin laivanrakennuksesta, se haluttiin haudata.

Teräs taipuu moneksi. Niin kauan kuin meillä on sen osaajia, tietotaitoa pitää kehittää – ja nyt en puhu vain telakoista ja laivoista.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Maailmalla ja meilläkin pitkäikäisimpiä siltoja ovat teräksiset – niitatut tai pultatut. Korkeiden rakennusten sydämet eli hissikuilut tehdään maailmalla teräksestä, isojen rakennusten runkoja rakennetaan teräspalkeilla, maan alle rakennettavia suuria tiloja tuetaan teräksellä.

Tämä osaaminen on meillä olematonta ja olemattomana pysyy niin kauan, kun lyhytnäköisesti kaiken on oltava betonia – jopa niin, että edes puu ei tahdo saada metsien Suomessa materiaalina sille kuuluvaa jalansijaa.

Otsikossa pitäisikin lukea ehkä puusilmien sijaan ”betonisilmät”.

Päättäjien nyt murehtiessa telakan tulevaisuutta pitää katseet myös osata kääntää pois laivanrakennuksesta – tehtiinhän Pernossa Suomen väkevimmän pukkinosturin runkokin ja surullisenkuuluisan Myllysillan uusi teräsrunko.

Infrahankkeissa teräs, kuin myös puu, pitää nostaa niille kuuluviin mittasuhteisiin.

Laivanrakennuksella olisi paljon annettavaa myös talonrakentamisen puolella. Erilaiset moduloidut ratkaisut, joita laivoilla on käytetty vuosikymmeniä, voisivat vihdoin voittaa jääräpäisen muutosvastarinnan ja tulla osaksi rakentamisen kehityskulkua, joka monen ammattilaisen mielestä on ottanut takapakkia käytännön tasolla jo kauan.

Nykyisen yksisilmäisen tien päässä jatkamme homekoulujen purkua ja kunnostamme tulevaisuudessa enää betonista tehtyjä troolareita.

Laivojen korjausrakennusprojekteissa kuuden viikon telakoinnin aikana tehdään jopa vuoden työt kerralla. Useiden tuhansien neliömetrien alueita muutetaan ravintoloista kylpylöiksi ja edelleen hyteiksi ja taas ravintoloiksi, markkinoiden tarpeen mukaan.

Tätä ajatellen on mahdoton ymmärtää, miksi homekoulun korjaus on mahdotonta? Onko koko rakennuksen purku, purkujätteen siivoaminen, uuden rungon materiaalien paikalle kuljetus ja lopulta uuden rungon rakentaminen kannattavampaa kuin jopa melko uuden rungon jälleenkäyttö?

Hyötyykö tästä kenties joku muu enemmän kuin koululaiset?

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Laivojen korjausprojekteissa ammattilaisten sielunmaisemaa kuvaavat monikulttuurisuus, aikataulussa kiinni pysyminen, muutoksiin sopeutuminen, jatkuva ratkaisujen hakeminen ja yhteistyö jopa kilpailevien yritysten kesken. Tätä henkeä ei tietotaidon tavoin voi siirtää.

Kulttuuri tulisi kenties hiljalleen mukana, jos alan kokemusta ja näkemyksiä osattaisiin ottaa mukaan maalla tehtäviin korjausrakennusprojekteihin.

Alkuperäisesti antiikin kielessä sana ”kriisi” tarkoitti muutosta. Me elämme juuri nyt mahdollisesti jopa historiallisten kriisien aikaa. Tämä tosiasia on hyväksyttävä ja käytettävä tämä mahdollisuus muutoksiin.

On valittava tiet, joka palvelevat tulevaisuutta parhaiten. Nykyisen yksisilmäisen tien päässä jatkamme homekoulujen purkua ja kunnostamme tulevaisuudessa enää betonista tehtyjä troolareita.

Matti Koskela

laivanrakennuksen ja osaamisjohtamisen insinööri

Suomen Turku

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.