Lukijoilta

Skitsofrenian kirjosta kärsiviä – kuten minua – on kuunneltava hoidon aikana

Skitsofreniaan tai muuhun psykoottiseen häiriöön sairastuneita pitää kuunnella hoidon kehittämiseksi, sanoo kokemusasiantuntijana toimiva kirjoittaja.
Skitsofreniaan tai muuhun psykoottiseen häiriöön sairastuneita pitää kuunnella hoidon kehittämiseksi, sanoo kokemusasiantuntijana toimiva kirjoittaja.

Olen 27-vuotias koulutettu kokemusasiantuntija, vertaisohjaaja ja sanataideohjaaja. Sairastuin teini-ikäisenä vakavaan masennukseen ja ahdistuneisuushäiriöön. Sain apua nuorisopoliklinikalta ja aikuispsykiatrian poliklinikalta. 2015 sairastuin kuitenkin psykoosiin ja skitsoaffektiiviseen häiriöön, joka kuuluu skitsofrenian kirjoon. Tätä edelsi pitkä jakso raskasta fyysistä ja psyykkistä kuormitusta.

Nykyään välttelen liikaa stressiä ja kuormitusta. Välillä on kuitenkin hyvä pysähtyä miettimään, voisinko keventää arkeani jostakin kohdasta tai muutoin huolehtia itsestäni paremmin. Käyn terapiassa toista vuotta.

Minulla oli itselläni paljon ennakkoluuloja psykoosisairauksia kohtaan, mikä teki sairastumisestani vielä rankemman kokemuksen. Toivoisin julkisessa keskustelussa pyrittävän stigman purkuun, koska sairastuminen jo itsessään on vaikea paikka itsetunnolle.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Voisin kuvitella, että häpeä vaikeuttaa hoitoon hakeutumista sekä halua myöntää itselleen sairastuneensa. Usein tilanne ehtii mennä pahaksi, jolloin tarvitaankin jo pakkohoitoa, mikä ei tietenkään ole paras vaihtoehto.

Aina toisinaan uutisoidaan tai vähintäänkin kommenttikentissä päivitellään, kuinka jonkin kamalan teon tehnyt ihminen on elänyt vaikean elämän ja kärsinyt mielenterveyden häiriöistä, mikä voi antaa kuvan, että näillä asioilla olisi suoraviivainen syy-seuraussuhde.

Akuutti psykoosi, ainakin yhdistettynä aktiiviseen päihderiippuvuuteen ja persoonallisuushäiriöön kasvattaa riskiä väkivaltaan. Uhrit ovat lähes poikkeuksetta läheisiä ja hoitohenkilökuntaa, eivät tuntemattomia ihmisiä, kuten viihde ja media voivat antaa ymmärtää.

Väkivallan riskiä voisi vähentää akuuttien kriisien ennakoiminen sekä skitsofrenian kroonistumisen ennaltaehkäiseminen hyvällä hoidolla. Psykoosissa ollessani olisin kaivannut ympärilleni rauhallisia ja turvallisia ihmisiä. Olin suuren osan ajasta kauhuissani, pelkäsin kuollakseni. Useimmiten koin, että minua kohdeltiin, ei kohdattu.

Olin suuren osan ajasta kauhuissani, pelkäsin kuollakseni. Useimmiten koin, että minua kohdeltiin, ei kohdattu.

Kommunikointi psykoosissa olevan kanssa voi olla hyvinkin haastavaa, mutta en voi liikaa korostaa turvallisen ja toimivan vuorovaikutuksen toipumista tukevaa merkitystä. Psykoosi on aina kriisi ja siitä jää usein trauma – ihmistä ei saa jättää henkisesti heitteille, selviytymään yksin.

Hoidon kehittämiseksi on kuultava itse skitsofreniaan sairastuneita ja koulutettuja kokemusasiantuntijoita, joilla on kokemustietoa niin sairaudesta kuin toipumisestakin. Kokemuspuheenvuorot ja muu kokemusasiantuntijaosaaminen pitäisi integroida tiiviisti jo sosiaali- ja terveysalan koulutuksiin.

Kuka tahansa voi sairastua ja niin sairaus kuin toipumisenkin polku ovat yksilöllisiä. Skitsofreniaankin sairastuneet on nähtävä kokonaisvaltaisina ihmisinä eikä diagnoosilähtöisesti oireiden yhdistelminä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Mediassa annetaan mielestäni liikaa huomiota lääkevastaisuudelle. Esimerkiksi artikkelit ihmisten painajaismaisista sivuoireista ja lääkkeettömyyden tuomasta helpotuksesta antavat yksipuolisen kuvan psyykenlääkkeistä.

Edelleen kuulen keskusteluissa myös käytettävän alentavaa sanaa mielisairas, aivan kuin sairaus jotenkin määrittelisi ihmisen. Lisäksi sanaa hullu viljellään kuvaamaan milloin mitäkin ja ketäkin.

Vaatii suurta rohkeutta mainita sairastavansa jotakin skitsofrenian kirjoon kuuluvaa sairautta lähes missä hyvänsä kontekstissa. Etenkin sosiaalisessa ja muussa mediassa asiasta kertominen voi vaikeuttaa esimerkiksi työpaikan löytymistä.

Koen itse olevani onnekas saadessani tehdä töitä avoimesti sairauteni kanssa. Toki satun olemaan kiinnostunut juuri kokemusasiantuntijuudesta ja taiteen kentästä, joilta löytyy ehkä useammin tietoisuutta ja ymmärrystä näihin asioihin.

Minka Salmirinne

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.