Valtionvelka hipoo velkakattoa
Suomen talous on aiempaa ennustetta huonommassa kunnossa. Julkinen velka saattaa nousta yli 60 prosenttiin bruttokansantuotteesta.
Tämä on hälyttävä signaali taloutemme laskusuhdanteesta, ja nyt olisi toimittava, ennen kuin on myöhäistä. Mikä neuvoksi, sillä hyvät korjausehdotukset ovat tarpeeseen.
Veroruuvit on kiristetty viimeistä jengaa myöten ja kohta loppuu kierre, jos ei sorvaamalla saa sitä lisää. Tässäkin piilee riski, joka heijastuu ostovoiman typistymisenä.
Kotitaloudet kamppailevat kulujen kasvun keskellä, ja se näkyy sekä kuuluu, jos korvat ovat tavallisen kansan taajuudella.
Ongelma on taloudenhallinnon poliittisessa päässä, eikä sitä haluta myöntää. Pääministeri ja valtiovarainministeri kuvittelevat olevansa kuin Atlas-jumala, jonka myötä pieni kansakuntamme kantaa maapalloa harteillaan, eivätkä hartiat kestä moista taakkaa.
Miten kevennämme painolastia? Vastaus on yksiselitteinen. Vastikkeeton rahanjako EU:n velkamaihin on loputtava. Myös humanitaariset apurahat on leikattava minimiin.
Ajaahan teollisuus ja kauppa tuotannon alas ja irtisanovat työntekijät vedoten tuotannollisiin syihin. Miksi sama ei toimi muissakin sopimuksissa? Sopimuksissa tulee olla aina irtisanomisen mahdollisuus, ja jos näin ei ole, on sopimus tehty huolimattomasti.
Meidän ei tarvitse ostaa ystäviä, sillä ystävyyssopimus, johon liittyy raha ei ole luotettavalla pohjalla. Afganistaniin jaetuilla kymmenillä miljoonilla, korjaisi monen pienen kunnan talousalijäämän.
Koko valtio kärsii hallituksen vallankamppailusta, eikä pääministeri yksin johda koko kansakuntaa.
Suomalaiset veronmaksajat eivät tahdo leikkiä Atlas-jumalaa, eikä se ole kansakuntaamme ajatellen luontevaa, eikä järkevää.
Majakka kaipaa tehokkaampaa valoa ja demokraattista luotsia, joka johdattaa kansantalouden vuolaammille vesille kansakuntamme parhaaksi.
