Seksuaalisuus, seksuaalinen suuntautuminen, seksi ja mitä ne nyt makuuhuoneessaan tekee. Meillä tuntuu menevän arjessa usein nakit ja makkarat sekaisin, kun puhutaan rakkaudesta.
Ainut millä kaikessa homoihin ja heteroihin liittyvässä keskustelussa on väliä, on ihmisen oikeudella rakastaa ja olla rakastettu.
Sillä, että saa olla millainen on.
Homoksi synnytään ja vaikka ei synnyttäisikään, olisi seksuaalisuudessa kyse valinnanvapaudesta ja oikeudesta toteuttaa itseään lain sallimissa rajoissa.
Tietoisku kaikille: homoseksuaalisuus on laillistettu Suomessa vuonna 1971, eikä sillä myöskään ole ollut tautiluokitusta vuoden 1981 jälkeen.
Ajatteli ihminen homoudesta miten tahansa, ei hänellä ole oikeutta kohdella homoa syrjivästi. Lakiahan sitä muuten rikkoo. Meinaan perustuslakia.
Homous nyt ei kuitenkaan ole vapaasti valittavissa oleva asia, vaan rinnastettavissa vaikkapa sinisilmäisyyteen. Kuten ei ole sekään, että on hetero.
Toiset meistä haluavat sen kaksi lasta ja omakotitalon, eikä siinä ole mitään väärää.
On kuitenkin ollut surullista huomata, että kuppi on kääntynyt tietyllä tapaa nurin siinä, että homopiireissä on alettu väheksyä halua perinteiseen heteroelämään.
Heteroseksuaalisuutta puolustetaan nykyään jo melkein kuin homoutta. Suomesta jopa lähti rakkaudenkaupunkiin oma heterolähettiläs, vaikka ei varmastikaan kaikkien meidän suomalaisten nimissä.
Oikea tapa taistella oikeuksiensa puolesta ei ole väheksyä toisten oikeuksia. Hakeutuminen vain omanlaistensa pariin ja erilaisuutensa alleviivaaminen ei edistä yhdenvertaisuutta.
Näin vain rakennetaan raja-aitoja ja annetaan toiselle osapuolelle kuva, että halutaan nostaa itsensä muiden yläpuolelle.
Keskustelua homoudesta on kovin vaikea käydä ilman yleistämistä. Suurinta osaa kansasta ei kiinnosta, kuka on homo ja kuka hetero.
Heteroissa se osa, jota homot ärsyttävät, on pieni.
Homoissa taas homouttaan kuuluttavat jäävät marginaaliin.
Eräs tuttuni kerran kysyi, että jos homous on aivan normaalia, miksi sen puolesta pitää marssia joka vuosi. Meille se, että nainen on yhtä arvokas kuin mies, on aivan normaali asia.
Kuitenkaan kaikki eivät ole samaa mieltä, ja siksi sen puolesta on pidettävä meteliä niin kauan, että kaikki tämän ymmärtävät.
Oikein ihanaa Pride-viikkoa koko kansalle.
Milla Granlund,
liittohallituksen jäsen,
Sosialidemokraattiset opiskelijat – SONK ry
