Olen aina haaveillut omista kesälampaista, tänä vuonna toteutin haaveeni. Päädyin vuokraamaan alkukantaisia ahvenanmaanlampaita, jotka ovat pienikokoisia ja ketteriä. Rotu on jalostunut vuosisatojen saatossa hyvin Saaristomeren karuun luontoon.
Oli kiva ajatus olla mukana elvyttämässä uhanalaisen rodun kantaa. Lampaat muuttivat kesäpaikkaamme Uudenkaupungin saaristoon. Saaristoelämä on minulle hyvin läheistä, äitini on syntyperäinen saaristolainen.
Lampaat ovat aina kuuluneet suomalaiseen saaristomaisemaan. Ahvenanmaanlampaan laiduntaminen saaressa on luonnonmukaista.
Lammas juo merivettä. Saaren kasvillisuus on rehevää ja sitä on riittävästi, lisäksi tarvitaan vain kivennäis- ja suolakivet. Katoksia ei tarvita, lampaan villa on kaksinkertaista, kesän tuulet ja tuiskut eivät sitä haittaa. Hyvä puusto suojaa rankkasateelta ja paahtavalta auringolta.
Aitoja ei tarvita, meri on ympärillä ja lammas ei mielellään veteen mene. Lampaan elämä saaressa on turvallista ja vapaata.
Tänä kesänä saimme saaristoon suden. Uudenkaupungin Sanomat uutisoi 14.7. suden raadelleen Pyhämaassa kahta eri lammaslaumaa. Susihavaintoja oli ollut Lyökin seudulla kesän aikana jo aiemmin. Kesäpaikkamme sijaitsee tällä seudulla, vain parin sadan metrin päässä mantereelta.
Suden läheisyys pelottaa, se osaa uida. Perheessä ja ystäväpiirissä on metsästäjiä, heidän asiantuntemuksensa saaressa ei olisi nyt haitaksi.
Ensimmäisenä yksinäisenä pelon yönä otin turvakseni kirveen. Ihan varmuuden vuoksi, jos peto sattuisi yllättämään.
Suden reviiri on laaja ja se saalistaa öisin. Kuluneen viikon nukkuminen on ollut minulle koiran unta. Havahdun joka rasahdukseen, joka pihalta kuuluu.
Päivän onnellisin hetki on auringonnousun aikaan. Käyn laskemassa lampaat. Huomaan kaikkien olevan elossa. Lampaat tervehtivät äänekkäästi aamuvirkkua. Hymyilen, olemme selvinneet yöstä.
Turvataan laiduneläinten työ. Pidetään häiriösudet pois niiden lähettyviltä.
Somekeskustelu tapahtuneista hyökkäyksistä on hurjaa. Mitä enemmän luen suden lain tuomista oikeuksista, sitä enemmän susiviha sisälläni kasvaa. Tuntuu pahalta, en haluaisi niin. Olen eläinrakas, kunnioitan eläimiä, myös petoja. Ymmärrän luonnon kiertokulun, jonkun pitää kuolla, että joku saa elää.
En ole aiemmin sutta pelännyt, ei ole kokemuksia. Lehdistä olen lukenut kotieläimiin kohdistuvista hyökkäyksistä. Sympatia on ollut uhrieläimien puolella, koska susi tappaa useasti huvikseen, ei vain syödäkseen.
Sutta ei saa kaataa ilman lupaa, laki kieltää. Pyhämaassa rellestävälle sudelle on saatu poliisilta karkottamislupa 29.7. asti. Karkottamista suorittavat Kalannin seudun riistanhoitoyhdistyksen SRVA-toimijat. Tuona aikana sutta pitää pelotella, lisätä ihmisarkuutta ja pyrkiä ajamaan alueelta pois. Jos tämä ei onnistu, sudelle voidaan saada kaatolupa.
Toivon poliisilta selkeää ja näkyvää tiedottamista karkotuksen etenemisestä ja/tai tilanteiden muuttumisesta. Siihen asti lammaslaumani on jatkuvassa valvonnassa.
Somekeskustelussa kerroin huoleni kesälampaistani, en haluaisi niiden joutuvan suden suuhun. Innokas susiaktivisti ilmoitti minun olevan piittaamaton, koska en ollut rakentanut lampaitteni turvaksi petoaitoja ja suojatalleja. Hämmennyin, miten kaukana todellisuudesta henkilö eli. Lampaat ovat saariston tilapäisiä kesäasukkaita.
Sudella on lain mukaan oikeus liikkua koko Suomen alueella. Mikäli ihminen ei ole turvannut kotieläintensä turvallisuutta, susi voi halutessaan ne tappaa, koska petoeläimen käyttäytyminen on sellaista. Olen järkyttynyt, lain mukaan näin tuntuu olevan. Metsästyslakia voitaisiin parantaa kotieläimien ja ihmisen turvaksi.
Luontoaktivistit eivät tunnu ymmärtävän, että maatalous ja eläinten laidunnus kuuluu ruuantuotantoon. Laiduntamisen myötä luonnon monimuotoisuus lisääntyy kasvien, hyönteisten, perhosten ja lintujen muodossa. Laidunnusalueet edustavat perinnebiotooppeja, jotka sisältävät harvinaistunutta kasvillisuutta ja laidunnus on ainut keino ylläpitää niitä.
Koronakevät on antanut muistutuksen kotimaisesta huoltovarmuudesta ja lähiruuan merkityksestä. Turvataan laiduneläinten työ. Pidetään häiriösudet pois niiden lähettyviltä.
Suomi on todella harvaan asuttua ja metsää on paljon. Suden ei tarvitse taajamien läheisyyteen muuttaa, tilaa on muuallakin.
Maria Rautanen
kesälampuri
