Ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttö Suomessa nousee otsikoihin silloin tällöin lähinnä tutkivan journalismin ansiosta esimerkiksi Turun Sanomissa, Helsingin Sanomissa (5.7.) ja Ylellä (22.6.). Tapaukset eivät yllätä minua.
Työperäinen hyväksikäyttö on laaja ja pitkäaikainen ilmiö, jota esiintyy lähes kaikilla ammattialoilla ja kaikissa maissa. Sen vakavin muoto on työperäinen ihmiskauppa ja lievempiä muotoja esimerkiksi työsyrjintä ja kiskonta.
Ulkomaalainen työntekijä on suuremmassa vaarassa joutua työssään hyväksikäytetyksi kuin suomalainen. Tapahtuneesta hyväksikäytöstä on paljon sekä tutkimus- että kokemusperäistä tietoa ainakin jo vuodelta 2005, aluehallintovirastojen tarkastuskertomuksista väitöskirjoihin.
Esimerkiksi Turun telakalla jo edellisen omistajan aikana esiin tuoduista alipalkkaustapauksista nousi laaja kohu, ja asiaan perehtyneenä virkamiehenä jouduin mediasirkuksen kohteeksi. Myös harmaan talouden toimijat ja ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttäjät närkästyivät siitä, että alipalkkaus tuli päivänvaloon.
Hyväksikäytön vastustaminen on edelleen muutaman tulisielun harteilla.
Valtio ryhtyi toimenpiteisiin: säädettiin tilaajavastuulaki, ja veronumero tuli pakolliseksi rakennusalalla. Eduskunta myönsi rahoitusta harmaan talouden vastaiseen kamppailuun. Työsuojeluviranomaisille annettiin mahdollisuus perustaa virkoja tilaajavastuun ja ulkomaisen työvoiman käytön valvontaan.
Toimet eivät ole olleet riittäviä. Oman kokemukseni mukaan ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttö rehottaa enemmän kuin koskaan teollisuudessa, maataloudessa ja palvelualoilla. Rakennusala on lainsäätäjän ja ammattiliiton toiminnan ansiosta siistiytynyt todella paljon.
Eri viranomaisten yhteistyö ei toimi saumattomasti, asenteet eivät vieläkään ole kohdillaan ja hyväksikäytön vastustaminen on edelleen muutaman tulisielun harteilla.
Meillä on nyt maassa sellainen hallitus, jolla on toivottavasti halua ja kykyä puuttua tähän laajaan ja ikävään ilmiöön. Me toivotamme ulkomaalaisen työvoiman tervetulleeksi Suomeen, mutta kunnollisilla ehdoilla.
Mahdollisia lainsäädäntömuutoksia suunnitellessa pitää kuunnella niitä erinomaisia asiantuntijoita, joita meillä Suomessa onneksi on. Pelkästään hallinnollisten maksujen määrääminen ei poista ongelmaa, koska maksut ovat todennäköisesti niin pieniä, etteivät ne vaikuta harmaan talouden toimijoihin.
Lakimuutosten ja tehostetun viranomaisyhteistyön lisäksi tarvitaan hyväksikäytön havaitsemiseen ja estämiseen perehdyttävää koulutusta suomalaisilla työpaikoilla, jotta liian pienistä palkoista, ylipitkistä työajoista ja epäinhimillisistä asumis- ja työolosuhteista päästään vähitellen eroon.
Kristiina Linna
Alue- ja järjestöasiantuntija, SAK Turku
