Kaupunginjohtaja Mikko Pukkinen kehottaa turkulaisten oman Turkupostin pääkirjoituksessa unohtamaan kaikki turhat huolet ja viettämään näin huoletonta kesää.
Vuodesta 1991 – se oli suurten määrärahaleikkausten vuosi – lähtien olen odottanut, että nuo menetetyt resurssit saataisiin takaisin, mutta samalla olen pelännyt tätä kesää.
Perusopetuksen rehtorina koen kaupunginjohtajan kehotuksen toteuttamisen vaikeaksi tehtäväksi, kun jäljelle jää väkisinkin ihan todellisia huolenaiheita, kuten esimerkiksi koulujen henkilökuntaa uhkaava lomautus. Päinvastoin kuin em. pääkirjoituksessa todetaan: koulujen henkilöstön lomautuksia ei voida tehdä ilman kielteistä vaikutusta palvelun laatuun.
Vaikka yleensä ei ole vaikea löytää opetuksen ja koulunpidon asiantuntijoita koulun ulkopuolelta – ovathan kaikki käyneet joskus koulua – tuntuu asiantuntijuus nyt olevan hukassa.
Opettajien lomautukset on ajateltu toteutettavaksi siten, että virkaehtosopimuksen mukaiset opettajien yhteiset suunnittelupäivät uhrataan lomautuksiin, mikä on ajatuksena kestämätön aikana, jolloin kouluissa ollaan toteuttamassa suuria pedagogisia ja hallinnollisia muutoksia.
Nämä muutokset ovat sellaisia, jotka yleensä kuntalaisissa herättävät vastustusta. Ne tulisi voida toteuttaa hyvin, jotta voitaisiin kuntalaisille osoittaa muutosten positiiviset vaikutukset. Hyvin suunnitellut ja toteutetut muutokset tuovat vielä ajan saatossa kaupungille toiminnan tehostumisen kautta taloudellista hyötyä.
Vasaramäen koulun on määrä elokuussa aloittaa yhtenäiskouluna, jonka suunnittelutyö edellyttää koulun henkilökunnalta yhteistä suunnittelu- ja valmisteluaikaa. Koska rehtoreilla ja koulusihteereillä ei ole luokkaa paimennettava, on ajateltu, että näitä henkilöstöryhmiä voidaan surutta lomauttaa. On masentavaa todeta näiden ammattikuntien roolin – osana koulun arkea – vähäinen tuntemus ja arvostus. Lomautuksen aikana tekemättä jäänyt työ on sellaista, mitä aika ei hoida. Tämä merkitsee näille henkilöstöryhmille valtavaa korvauksetonta ylityötaakkaa!
On myös esitetty, että koulujen kuusijuhlien sijaan lukukauden päätöspäivänä – opettajien ollessa lomautettuna – rehtori jakaa todistukset oppilaille. Siis minä ja 320 oppilasta! Vieläpä päivänä, joka ei ole rehtorin virallinen työpäivä. Toisaalta on haettu mahdollisuuksia opettajien lomautuksiin erilaisista teemapäivistä, kuten liikuntapäivistä. Kahdenkymmenenyhdeksän vuoden kokemuksella opettajan työstä voin todeta, että juuri tällaisina päivinä työvoiman tarve kasvaa! Tällaisina päivinä värvätään yleensä kouluvaarit ja vapaaehtoiset vanhemmatkin mukaan.
Kun esimerkiksi teollisuudessa lomautetaan, se tarkoittaa, että tuotantoa vähennetään. Tämä ei ole mahdollista koulussa. Miten esimerkiksi järjestetään 6a-luokan opettajan A lomautus koulupäivän aikana? Luokalla on 31 oppilasta. Haetaanko apua 6b-luokan opettajasta B, jonka luokassa on myös 31 oppilasta? Miten tuotantoa vähennetään?
Asian palauttaminen opetustoimen virkamiesjohdolle ei tilanteeseen tuo ratkaisua. Kyllä opetustoimessa on jo nyt kaikki kivet käännetty säästöjen löytämiseksi ja pakon sanelemana on keksitty säästöjä kohteista, mistä ei olisi missään tapauksessa saanut säästää.
Kaupunginvaltuutettu Heikki Pälve toteaa mielipidekirjoituksessaan (TS 21.5.), ettei verojen korottaminen ole lääke kaupungin talousongelmiin. Minun mielestäni se ei ole ainoa lääke, mutta en ymmärrä, miksei sitäkin lääkettä oteta käyttöön. Pälve on oikeassa todetessaan, että kaupungin toimintoja tulee tehostaa. Säästöjä haettaessa juustohöylä-menetelmä ei todellakaan ole oikea. Ei riitä, että todetaan tiettyjen toimintojen, kuten laadukkaan opetuksen, olevan joitakin toimintoja tärkeämpää. Se on myös uskallettava näyttää poliittisin ratkaisuin.
Vasaramäen koulun rehtori
