Olen tavallinen konserteissa kävijä, joka on huomannut jo tieteellisesti todetun hyödyn musiikin vaikutuksesta erilaisiin elämäntilanteisiin. Yhtenä esimerkkinä siitä oli, kun viimeinen elossa ollut perheeni jäsen siunattiin haudan lepoon. Ahdistus ja ikävä lähes lamauttivat minut. Seuraavana päivänä oli kuitenkin liput ostettu Turun filharmonisen orkesterin konserttiin, jossa soitettiin barokkimusiikkia. Sitä kuunnellessa mieli rauhoittui.
Mieheni epäröi lähteä, koska barokkimusiikki oli hänelle vieraampaa. Sain kuitenkin houkuteltua hänet mukaan ehdottamalla, että hän voi lähteä väliajalla pois, jos musiikki ei kiinnosta. Näin tehtiin, ja kun väliaika tuli, kysyin, tilaanko taksin. Vastaus oli, että ei missään tapauksessa, olen loppuun asti ja minun pitää enemmän tutustua tähän musiikin lajiin.
Olen kiitollinen Turun musiikkijuhlien järjestäjille siitä, että ohjelmisto on hyvin monipuolinen. Seuraavana päivänä ahdistukseni oli laantunut ja pystyin käsittelemään yksin jäämistä selkeämmin.
Olen seurannut keskustelua uudesta musiikkitalosta. Se on pitkälti ollut sitä, että rahat eivät riitä.
Turku on tuhlannut miljoonia Artukaisten jäähalliin, joka seisoo nyt tyhjän panttina. Sitten on Logomon silta, jonka menot nousevat jatkuvasti. Funikulaari on saanut myös miljoonia, ja silloin kun se ei ole korjattavana, hyvin pieni määrä ihmisiä sitä käyttää.
Kuinkahan monta miljoonaa siihen edelleenkin joudutaan maksamaan?
Toriparkki oli fiasko, jonka maksumiehiksi me veronmaksajat joudumme. Entä kuka mahtaa maksaa tulevan Kupittaan torni -parkkihallin?
Uusi musiikkitalo on kiistojen kohteena. Vaikuttaa siltä, että poliitikot eivät ymmärrä kulttuurin merkitystä kaupungille. TFO on huippuorkesteri, tänne saadaan maailmankuuluja orkestereita ja solisteja, joiden myötä tietoisuus Turusta maailmalla vain lisääntyy.
Kun Seppo Kimanen perusti Kuhmon kamarimusiikki -festivaalin, oli ensimmäisessä konsertissa kahdeksan ihmistä kuuntelemassa. Kimanen katsoi yleisöä, kun ei ollut soittovuorossa, ja huomasi, että neljä heistä kaivoi nenäliinan esiin kyyneleitä pyyhkiäkseen! Silloin hän ymmärsi, että Kuhmon kamarimusiikki tulee jatkumaan. Nykyisin sinne on tulossa niin paljon huippumuusikoita, että hyvistä pitää parhaat seuloa.
Kun mainitsin Artukaisten jäähallin, niin voi kysyä, kuinka paljon pysyviä katselijoita löytyy hallin täytteeksi? Luin kauan sitten Turun Sanomista erään vanhan rouvan haastattelun, jossa hän kertoi käyneensä 60 vuoden aikana jokaisessa kaupunginorkesterin konsertissa. Kuinka moni ”lätkäfani” pystyy siihen?
Musiikki vaikuttaa terveyteen monella tavalla. Luen juuri nyt Antti Vihisen kirjaa Minä ja Mozart. Hän kertoo Texasissa tehdystä tutkimuksesta, jossa keskosina syntyneelle ryhmälle lapsia soitettiin musiikkia ja toiselle ryhmälle ei. Musiikkia kuunnelleet keskoset voimistuivat huomattavasti nopeammin kuin verrokkiryhmä.
Omakohtaisesti voin kertoa esimerkkejä omalta työpaikaltani, Kupittaan sairaalasta. Siellä perustettiin musiikkiterapeutin virka, ja sen tuloksena monet kuntoutujat saattoivat lopettaa osastohoidon tervehdyttyään musiikin avulla.
Puhuin erään valtuutetun kanssa myös musiikkitalon paikasta. Hän oli vain vanhan korjaamisen kannalla, eli taas kymmeniä miljoonia taivaan tuuliin. Tämän poliitikon olisi pitänyt lähteä bussin kyytiin silloin, kun meitä meni lastillinen ihmisiä kuuntelemaan oman orkesterimme soittoa Helsingin Musiikkitalossa. Siellä viimeistään kuuli, miten hyvä orkesterimme on – se sai jopa nihkeät helsinkiläiset taputtamaan seisoen!
Tästä kaikesta olen oppinut sen, että vaaleissa en tule enää äänestämään – jos kerran valtuutetut kannattavat pelkkiä kovia arvoja, eivätkä kuuntele inhimillisempiä, tieteellisesti tutkittuja asioita.
Olen iloinen, että Logomoon on saatu suosittu konserttipaikka, mutta klassinen musiikki ansaitsee kyllä tulla huomioiduksi myös Turussa.
Raili Entola
Eläkkeellä oleva, psykiatriassa elämäntyönsä tehnyt 81-vuotias
