Kirjoittajavieras

Miksi Suomen kultavarantoja ei tarkasteta?

Saksassa keskuspankin kultavarantojen säilytyksestä on syntynyt kohu. Saksan lähes 3400 tonnin kultavarannoista suuri osa on varastoituna Pariisissa ja New Yorkissa.

Tähän mennessä Bundesbank ei ole tehnyt perusteellista tarkastusta, vaan on luottanut ulkomaisten keskuspankkien antamiin lausuntoihin. Saksan kultavarantojen hallinnointia on arvosteltu puutteelliseksi ja toisinaan jopa välinpitämättömäksi.

Sittemmin Saksan keskuspankki on päättänyt kotiuttaa merkittävän osan ulkomailla olevasta kullastaan. Yhdysvalloissa varastoidun kullan palauttamisen on ilmoitettu tosin kestävän jopa seitsemän vuotta, mikä on herättänyt yltyviä epäilyjä ulkomailla säilytettävien kultavarantojen turvallisuudesta. Loput Saksan kultavarannot ulkomailla on määrä tarkastaa.

Suomenkin kannalta kiinnostava, koska Suomen 49 tonnin kultavarannoista osa on ulkomailla säilytyksessä. Muun muassa KultaEeva Oy:n toimitusjohtaja Ilkka Hikipää ja Suomen Pankin viestintäpäällikkö Jenni Hellström käsittelivät asiaa Kauppalehdessä helmikuussa. Suomen Pankki jätti kuitenkin vastaamatta Hikipään kysymykseen miksi tarkastuskäyntejä ulkomaille ei ole tehty.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kultavarantoja hajautetaan ulkomaille osin turvallisuuspoliittisista syistä. Taannoin on ollut myös käytännöllistä säilyttää kultaa kansainvälisen kaupan keskuksissa.

Bretton Woods – rahajärjestelmän aikana 1945–1971 keskuspankit pystyivät vaihtamaan dollarit suoraan kultaan. Siten esimerkiksi Saksan massiiviset kultavarannot New Yorkissa kertyivät Saksan ylijäämäisen ulkomaankaupan myötä.

Nykyään yhtä selviä perusteita kultavarantojen hajauttamiselle ei ole.

Huolia ovat aiheuttaneet muun muassa keskuspankkien leasing-käytännöt. Länsimaiden keskuspankit ovat ilmeisesti vuokranneet kultaa varastoistaan markkinoille jo pitkään.

On esitetty väitteitä, että osa tästä ns. leasing-kullasta olisi myyty eteenpäin. Tämä kulta olisi siten keskuspankkien taseissa ”kultasaamisena”, mutta ei enää fyysisenä kultatalletuksena.

paljon niin kutsuttua paperikultaa, eli arvopapereita, joiden hinta ainoastaan heijastaa kullan hintaa, mutta jotka eivät sisällä kultaa.

Pelkkä varastokuitti ei kuitenkaan korvaa varsinaista arvometallia, sillä lupauksia ei välttämättä lunasteta täysimääräisesti tiukan paikan tullen.

Takavuosina Portugalin keskuspankki menetti mittavan määrän lainaamaansa kultaa, kun Drexel Burnham Lambert -pankki ajautui keinottelujen myötä konkurssiin.

Paperikullan riskit käyvät ilmeisiksi laajemminkin, mikäli fyysisen kullan kasvava kysyntä johtaa toimitusvaikeuksiin. Finanssijärjestelmän epävakaata tilannetta ja toisaalta kullan rajallista määrää ajatellen tällainen skenaario voi toteutua.

Kultavarantojen hallinnoinnissa on kyse omaisuudenhoidosta, jossa valvontaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. Siksi Suomen ulkomailla olevat kultavarannot tulisi tarkastaa perusteellisesti.

Luitko jo nämä?