Kun maaseutupitäjä Paattinen liitettiin Turkuun vuonna 1973, oli paattislaisten hartaana toiveena se, että kaupungin kasvaessa voitaisiin säilyttää myös riittävä osa maaseutumiljööstä ja vanhoista kylärakenteista.

Ymmärrettiin kyllä, että liitos muuttaisi monia alueita radikaalisti, mutta samalla olisi mahdollista säilyttää niin osa peltoaukeista ja Vähäjoen rantamaisemista kuin myös vanhaa kyläkeskusta.

Kirkonkylän ohella on Liedosta ja Turusta tulevien teiden risteys muodostunut aikoinaan kaupan ja teollisuuden keskukseksi: Kausen saha, Osuusmeijeri, Osuuskassa ja kaksi osuusliikettä.

Vaikka tulipalo ja uudisrakentaminen ovat muuttaneet näkymiä, on edelleen aistittavissa 1920-luvun liike-elämän vireys ja harmonia.

Myöskään 1950 rakennettu Turun Osuuskaupan jälkifunkkistyylinen myymälä ei rikkonut tätä harmoniaa ja vanhemmat risteyksen rakennukset ovat säilyneet melko lailla alkuperäisissä asuissaan, vaikka käyttötarkoitus on muuttunut .

Nyt ollaan TS:n 20.5. uutisen mukaan hävittämässä yhtä oleellista osaa tästä miljööstä, jonkalaista ei Turussa muualla ole säilynyt.

Liikenneturvallisuuteen vetoaminen hämmentää: muualla Euroopan maaseudulla matkustaessa kohtaa tuon tuostakin vanhojen pikkukylien risteyksiä, jotka Ely-keskuksen liikenneturvallisuuslogiikan mukaan olisivat aivan mahdottomia säilyttää, vaikka niissä liikennevirrat ovat moninkertaiset.

Eikö turvallisuutta olisi mahdollista lisätä alennetulla nopeudella ja vaarallisen risteyksen lisämerkinnällä?

Ilpo Lahti