Lukijan kolumni
Toivo Pohjolainen:

Me selviämme koronan koettelemuksista

LUKIJAN KOLUMNI

Tällaista kevättä emme ole ennen kokeneet. Meidät yli seitsemänkymppiset on komennettu pysymään kotona. Koulut ja rajat suljettiin, Uusimaa eristettiin.

Me suomalaiset olimme juuri oppineet tervehtimään halauksin, rohkeimmat jopa poskisuudelmin. Nyt on kielletty jopa kättely, pitää pysytellä parin metrin päässä muista. Miten tämän kestää.

Luin koronakriisin alkuvaiheissa ajatelman: "Isämme komennettiin rintamalle, meidät pysymään kotisohvallamme. He selvisivät, eiköhän mekin."

Niin, 80 vuotta sitten isät, puolisot ja pojat määrättiin puolustamaan maatamme. He lähtivät tietämättä palaavatko koskaan.

Naiset jäivät pitämään kotia pystyssä. Elettiin vielä maatalousyhteiskunnan aikaa ja naisille jäivät kaikki talon raskaatkin työt.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kaupungeissa moni yö kului pommisuojassa. Äidit ja lapset lähetettiin maaseudulle pommituksia pakoon, osa lapsista jopa Ruotsiin. Jäljelle jäi kaipaus ja pelko, tuleeko rakkaani takaisin.

Tiedon kulku rintamalta ei toiminut nykytekniikalla. Postia odotettiin kaipauksen ja pelon sekaisin tuntein.

Aikanaan kirje toi iloviestin, pääsen pian lomille. Alkoi odotus, joko huomenna tulee. Lapset odottivat ikkunassa, näkyykö pihatiellä tuttu kulkija.

Nyt joku tulee, ei sittenkään isä. Pappi tuli ja hänen mukanaan suru. Tuli aikanaan isäkin, karkeassa lauta-arkussa, missä lappu päällä: Ei saa avata.

Rauhan tultua osa palasi, mutta lähes kaikki fyysisesti tai henkisesti vammautuneina.

Isäni lähti 21-vuotiaana sotatielle mummoni siunausten saattelemana kesäkuussa 1941. Jo elokuussa hän haavoittui pahoin Kiestingin mottitaistelussa. Seuraava talvi meni Oulun sotasairaalassa, siellä rakkaus syttyi nuoreen lääkintälottaan. Tiet erkanivat ja isäni palasi rintamalle vajaakuntoisena, rautaa kehossaan. Tuli rauha ja hänkin pääsi siviiliin, sairaalakierre jatkui.

Hän avioitui oululaisen lääkintälottansa kanssa ja minä synnyin. Sodan vammat vaativat kuitenkin omansa ja pian isäni nukkui pois.

Tuo sukupolvi taisteli meille itsenäisen Suomen ja nosti maan sodan tuomasta taloudellisesta ahdingosta. He maksoivat sotakorvaukset viimeiseen penniin. Asuttivat 440 000 evakkoa ja rakensivat siinä ohessa tämän hyvinvointivaltion.

Tuosta kaikesta vanhempamme selvisivät, kyllä mekin tämän korona-pirulaisen nujerramme.

Meidän on ollut tässä maassa hyvä elää ja vuorollamme sitä rakentaa. Uskon, että me 70+ selviämme karanteenista ja seuraavat sukupolvet hoitavat koronasodan jälkilaskun. Mehän olemme jo ikäluokkaa, mikä menee kohta isiemme tietä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kirjoittaja on Lounais-Suomen Sotaorvot ry:n puheenjohtaja.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.