Kaupunkierämaa keidas, Kupittaan siirtolapuutarha on säilytettävä
Turun päättäjät ottavat aikalisää lähtemisestä mukaan rautatieaseman päälle suunniteltuun elämyskeskushankkeeseen. Miten ja millä miljoonasummalla, josko vaiko eikö. Hyvä, että harkintaan otetaan aikaa, asiaan perehdytään.
Hanke ei puistoja tuhoaisi, se lisäisi kaupunkilaisten viihtyvyyttä, olisi houkutin turisteille käydä Turussa ja myös motiivi muuttaa Turkuun asumaan. Kaupunkia tulee suunnitella asukkaiden ehdoilla monimuotoiseksi. Tuhlaamatta veroeuroja eli käyttäen niitä järkevästi.
Yksi helmi, keidas kaupungin keskustan lähellä, eli Kupittaan siirtolapuutarha, odottaa myöskin päätöstä. Surmaniskua tai lupaa jatkaa pitkää elämäänsä. Päätös antaa jatkaa puutarhan eloa ei edes kaupungin euroja söisi. Ilmaispäätös, jota ei uskalleta tehdä?
Nyt vuokratonttien perinnettä ylläpitävät tietävät, että giljotiini putoaa vuoden 2025 lopussa. Eli joskus lähiaikana kaupunki päättää, saako puutarha jatkua keväisten ja kesäisten kävelyretkien kohteena, vai rakennetaanko sen paikalle asfalttia ja sementtiviidakkoa. Pitää päättää valaako Turku kauneuden päälle rumuutta, tuhoaako se luontoa keskeltä kaupunkia. Onpa varmaan vaikea valinta päättäjille?
Ratkaiseeko Kupittaan kohtalon taas raha? Lienee se vaa’an yhdessä kupissa, historia ja kauneus siinä toisessa. Päättäjien pitää valita, kummassa kupissa on enemmän arvoa.
Kupittaan alue on hieno. Se on historiallinen aarre jo tällaisena kuin nyt. Siirtolapuutarhayhdistys voisi jopa hakea sille museoviraston suojelupäätöstä, niin upea sen historia on. Ihmettelen, ellei viime tipassa haekin. Juuria löytyy 1700-luvulta sen puista ja kukista, puutarha perustettiin 1934. Kaupunkilaisten puutarhaviljelijöiden yhdistys syntyi vuotta myöhemmin.
Tonttipläntillä saattaa kasvaa, kuten Egenland-ohjelmasta opimme, harvinaisia kasveja, joiden historiaa Turun yliopisto on selvittänyt ja joista Luonnonvarakeskus on käynyt ottamassa geenipankkiinsa näytteitä.
Jos kaupungin päättäjät uskaltaisivat tehdä heti lähiaikoina rohkean kaupunkikulttuurisen päätöksen säilyttää puutarha, sen vuokralaiset uskaltaisivat alkaa sijoittaa alueen ehostukseen ja kehittämiseen. Alueella on menossa sukupolvenvaihdos.
Mökkeihin ei nykyisellä aikanäkymällä kukaan uskalla sijoittaa isosti, ne rapistuvat. Mutta jos jatko olisi taattu, alkaisi huikea ehostus ja moderni entisöinti. Mökeissä ei ole sähköä tai viemäriä, niissä siis ei voi asua. Ne ovat aikuisten leikkimökkejä. Ken on niistä Kupittaan kaunein? Käykää katsomassa, puutarha on auki, palstoillekin saa kävellä, jos niiden portti ei ole kiinni.
Alue voisi olla uniikki nähtävyys maassamme, turistikohde. Tavallisen arjen puurtajan venttiili, puutarhakeidas keskellä asfalttierämaata!
Sen viljelijöitä voitaisiin opastaa viljelyn kehittämiseen, toki moni osaa sen jo nyt, mutta uudet tulokkaat eivät yhtä hyvin. Alueelle voitaisiin järjestää kaupunkilaisille ja turisteille opastettuja käyntejä kerran kaksi viikossa isäntien ollessa paikalla kertomassa kasveista ja alueen historiasta.
Yhdistyksen majassa 4H-nuoret jo nyt myyvät kahvia, köyhiä ritareita, piparminttukarkkia, munkkeja ja lettuja. Vuokralaiset eivät myy mitään, sillä viljeltyjen tuotteiden myynti on kielletty puutarhan säännöissä.
Alue on Kupittaan puiston yhteydessä. Liikennekaupunki, lintulammikot, seikkailupuisto, minigolf, urheilukeskukset... viihtyisä kävely-ympäristö keskellä kaupunkia on jokaisen saavutettavissa.
Petanquen SM-kisojen Turun karsinnat voitaisiin järjestää kuvauksellisessa ympäristössä? Kevään alun tulppaanijuhlassa valittaisiin Turun Kukkane? Omenapuiden kukkien juhlassa nimettäisiin makein vuoden tyyppi? Ensimmäiset retiisit, keil ova kaikkest makeimma punastumise? Mölkkyä ja kyykkää? San sää se!
Kaikki tämä ja moni muu ideointi on mahdollista edellyttäen, että siirtolan vuokrapuutarhurien oma yhdistys lähtee mukaan. Lähteehän se, jos se saa varmuuden homman jatkumisesta! Jo nyt se järjestää esimerkiksi päiväkotilasten vierailuja puutarhaan, auttaa viljelijöitä, pitää talkoita koko alueen siisteyden hoitamiseksi jne.
Nyt viljelijät eli vuokralaiset niin kuin koko alueen kehitys odottavat. Mutta eivät pelkää. Aluetta pidetään upeasti yllä sen loppuun asti, jota toivottavasti ei tule koskaan!
Aina kun Turussa näkyy sateenkaari, se alkaa Kupittaan siirtolapuutarhasta, sillä se on aarre! Elämyskeskuksena kaupungille halvin mahdollinen, eli ilmainen!
Päättäjät, teidät on valittu tehtäväänne: päättäkää jatkaa puutarhaa! Nyt! Ette kai te pelkää turkulaisten reaktioita? Saattaisitte kerrankin saada aplodit.
Jussi Helminen