Lukijoilta

Tutkijan asenne voittaa politiikan

Marttiina Sairanen

Turun yliopiston äskettäin poismennyt pitkäaikainen valtiosääntöoikeuden ja kansainvälisen oikeuden professori Antero Jyränki (1933–2020) oli vuosikymmeniä erittäin merkittävä vaikuttaja eduskunnan perustuslakivaliokunnassa ja lainvalmistelussa. Hänet muistetaan myös tasavallan presidentti Kekkosen kansliapäällikkönä (1970–1973), jonka virkaura päättyi Zavidovo-vuotoon. Jyränki erosi virastaan ja siirtyi akateemiseen maailmaan, jossa hän teki pitkän ja menestyksellisen uran.

Jyrängin perintö on erittäin ajankohtainen juuri nyt.

Poliittisen julkisuuden rajut muutokset ja sosiaalisen median painoarvon nousu aikakaudella, jota usein kutsutaan "totuuden jälkeiseksi", nostavat esille erään poikkeuksellisen tärkeän näkökulmaan nykykeskusteluun.

Erityisesti populistit ja äärioikeisto, mutta eivät yksin ne, ovat tuoneet yhteiskunnalliseen keskusteluun entistä enemmän helppoja selityksiä, salaliittoteorioita, puolitotuuksia ja virheellisiä vertailuja. Näistä ovat osansa saaneet useimmat julkiseen keskusteluun osallistuneet.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kovan, jopa kovimman, ryöpytyksen kohteeksi ovat joutuneet tutkijat, jotka ovat puolustaneet perus- ja ihmisoikeuksia ja muita oikeusvaltioon kuuluvien periaatteita. Samoin tutkijat, jotka ovat kriittisesti arvioineet oikeistopopulistien retoriikkaa, ovat saaneet kuulla kunniansa.

Tutkijoiden ammattitaito ja moraali on kyseenalaistettu. Tähän liittyen on oikeistopopulistien "pelikirjaan" kuulunut se, että tutkijan henkilöstä tai henkilöhistoriasta löytyy jotain sellaista, joka tekee hänen näkemyksistään vääriä. Sitä käytetään sitten "selityksenä" hänen näkemyksilleen.

Otan tyypillisen esimerkin. Kommunisti-argumenttia on viljelty runsaasti, samoin sitä, jos joku on vaikka vuosikymmeniä sitten osallistunut jonkin laita- ja muunkin vasemmistolaisen järjestön toimintaan. Myös yksittäinen mielipide vuosien takaa on voinut saada uuden elämän, kun sen kautta on leimattu tutkija kelvottomaksi.

Kaikki tämä on kovin tuttua niille, jotka ovat vuosien varrella osallistuneet yhteiskunnalliseen keskusteluun. Uutta ei ole sekään, että tilanne on vaikeutunut erityisesti Trumpin presidenttikaudella, johon osuu myös oikeistopopulismin nousu Euroopassa.

Populistien tutkijoita kohtaan lietsoma kritiikki on tarkoitushakuista ja pahimmillaan valheellista. Se sivuuttaa rationaalisen keskustelun perusperiaatteet, jotka liittyvät perustelujen pitävyyteen ja mahdollisimman totuudellisen tiedon tavoitteluun.

Yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuvat tutkijat tuovat keskusteluun omaa osaamistaan, tietoa ja tulkintoja ja selityksiä erilaisille ilmiöille. He toimivat tutkijan etiikan ja tutkimuksellisen keskustelun sääntöjen mukaan. Yhteiskunnallisessa keskustelussa he eivät ole muiden yläpuolella, vaan tasavertaisina muiden joukossa. Heidän panoksensa on kuitenkin jonkin alan asiantuntemuksen kautta erityinen.

Jos he menevät oman tutkimusalueensa ulkopuolelle, se otetaan huomioon, kun heidän sanomisensa painoarvoa punnitaan. Silti tällaisia intellektuelleja saatetaan kunnioittaa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Tutkijat, etevimmätkin, erehtyvät kuten muutkin. Tutkijat jos ketkä tietävät, miten epävarmuuden vallitessa ongelmia yritetään ratkaista.

Palatkaamme lopuksi Jyränkiin, merkittävään valtiosääntöoikeuden ja sen historian tutkijaan ja suomalaisen yhteiskunnan ilmiöiden analysoijaan. Professoriin, jonka näkemyksiä ohjasi tutkijan intohimo uuden tiedon etsimiseen ja uusien näkökulmien avaamiseen yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen.

Emme voi väittää, että hänen tutkimuksiaan ja lausuntojaan olisi ohjannut joku poliittinen tai muu ideologia, vaikka hänellä oli omat näkemyksensä ja sitoumuksensa.

Hän kulki tutkijan tietä, johon liittyvät arvot ja periaatteet olivat tärkeämpiä kuin mitkään poliittiset sitoumukset. Näin hän antoi omakohtaisen esimerkin tuleville tutkijasukupolville siitä, miten ja miksi tutkijan asenne on välttämätön elementti demokraattisessa oikeusvaltiossa. Tätä oppia tarvitsemme enemmän kuin koskaan pandemian aiheuttamassa tilanteessa.

Jukka Kekkonen

oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori

Helsingin yliopisto

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.