"Me tarvitsemme niin luotettavia simulaatioita että edes ruotsalaiset eivät voi ylenkatsoa niitä" ja "Tukholmassa on meneillään vanhusten etninen puhdistus".
Nämä ovat lainauksia 5.5. julkaistusta Turun Sanomien kolumnista, mutta itse asiassa otin sen esimerkiksi vain, koska samanlaista tarinaa näkyy lehdissä siellä sun täällä. Myöskin ruotsalaisessa lehdistössä.
On toki myönnettävä, että Ruotsin strategia covid-19-pandemian käsittelyssä on ollut erilainen kuin Suomen. Ruotsin strategia on likimain seuraava: "Kansanterveysviranomaisen strategiana on antaa mahdollisimman monelle ruotsalaiselle mahdollisuus saada tartunta koronaviruksesta ilman, että hoitolaitoksia samanaikaisesti kuormitetaan liikaa". Näin sanoo entinen valtion epidemiologi Annika Linde Aftonbladet-lehdessä 6.5.
Nykyinen valtion epidemiologi Anders Tegnell ei tätä suoraan myönnä, mutta toteaa, että alamme ymmärtää, että virus ei lopeta leviämistä ennen kuin on saavutettu laumasuoja ja koska rokotteen saamisesta ei ole mitään takeita, ei ole olemassa parempaakaan vaihtoehtoa.
Suomen strategia on ollut vähän hyppivää. Ensin tänne saattoi tulla mistä vaan ja jatkaa matkaa yleisillä kulkuneuvoilla. Sitten laitettiin Uudenmaan rajat kiinni ja tiukat rajoitukset estämään pandemian leviämistä. Suomen strategia on kyllä yleisesti ottaen ollut eurooppalaista mallia, jonka päämäärä on epidemian hidastaminen, mutta ei sen täydellinen tukahduttaminen.
Suomen rajoitukset ovat kyllä purreet. Suomen kuolleisuus on tällä hetkellä 44 per miljoona asukasta eli paljon pienempi kuin Ruotsin vastaava luku, joka on 283. Mutta ei Ruotsin kuolleisuus sinänsä mikään erikoisuus ole, se on pienempi kuin monen Euroopan etelävaltion, esimerkiksi Espanjassa luku on 548. Belgiassa, jonka Ruotsin arvostelijat ovat jättäneet rauhaan, kuolleisuusluku on 692 eli noin kolminkertainen.
Kuolleisuus koronaepidemiaan on Ruotsissa siis noin kuusinkertainen Suomeen nähden. Mutta tämä toimii myös käänteisesti; jos Ruotsi saavuttaa laumaimmuniteetin jossain ajassa, niin Suomelta menee siihen sitten kuusinkertainen aika.
Anders Tegnellin mukaan Tukholman asukkaista kolmasosa on infektoitunut 15. toukokuuta mennessä. Jos toisen kolmanneksen infektoituminen kestää saman ajan kuin ensimmäisen, niin Tukholman väestö saa teoriassa laumasuojan 15 heinäkuuta. Ja Helsinki keväällä 2022.
Kumman maan strategia osoittautuu paremmaksi riippuu paljolti siitä, koska saadaan toimiva rokote. Jos se tulee saataville vaikkapa tämän vuoden aikana, niin Suomi lienee voittaja, mutta jos rokotteen kehittämisessä epäonnistutaan, niin lopputulos on siinä mielessä sama, että molemmissa tapauksissa noin 60 prosenttia kansasta lopulta sairastuu.
Ero on vain siinä, mihin ikäryhmään pandemia pääasiassa on iskenyt ja kuinka kauan rajoitusten haittavaikutusten kanssa kipristellään. Ikääntyvien hoivakotien suojaamisessa kumpikaan maa ei voi ainakaan kehuskella.
Paljon riippuu siis rokotteesta ja siinä voi käydä kuten kävi aids-rokotteen kanssa; hi-virus muuntuu niin nopeasti, että toimivaa rokotetta ei ole, vuosikymmenten kehitystyöstä huolimatta, vieläkään. SARS-CoV-2-viruksen mutaatioistakin on jo maailmalla raportoitu.
Lopputulos jää nähtäväksi ja se tuskin selviää ennen kuin pandemia joskus häviää ja lasketaan koronaan kuolleet, rajoitusten aiheuttamat sosiaaliset ongelmat, ikäihmisten rajoitetun liikunnan aiheuttamat kuolemat sekä kuinka paljon rajoitukset ovat kokonaisuudessaan Suomelle ja Ruotsille maksaneet.
Mielipiteeni on kuitenkin, että Ruotsin arvosteleminen jo tässä vaiheessa on ennenaikaista, vaikkakin tällä hetkellä näyttää siltä, että Ruotsin koronastrategia on mennyt pieleen ja Suomen ei.
Ehkä kannattaa tässä kuitenkin muistaa Pertti Paasion aikoinaan kertoma Murphyn lain laajennus: "Ellei asia, joka voi mennä pieleen, menekään pieleen, jälkeenpäin osoittautuu, että olisi ollut parempi, että se olisi mennyt pieleen."
Juhani K. Aalto
