Työuupumus yksittäisenä oireena tai osana laajempaa oireistoa on noussut jokapäiväiseen keskusteluun. Tautiluokittelu ei tunne sitä omana sairautenaan, vaan usein se yhdistetään masennuksen diagnoosin alle.

Yhtenä merkittävänä syynä työuupumuksen nousuun keskusteluaiheena on sen oireiston parempi tunnistaminen. Aikaisemmin puhuttiin kansankielessä stressistä ja uupuminen kattaa osittain samoja tunnusmerkkejä. Stressistä ei puhu enää kukaan.

On tunnistettavissa useita syitä, jotka ovat aiheuttaneet uupumisen yleistymisen. Osa niistä johtuu henkilöstä itsestään, osa on työhön liittyviä tekijöitä, osa siviilielämän paineita, jotka näkyvät työn kontekstissa.

Henkilön omat arvot määrittävät suhdetta työhön. Jossakin tapauksessa työ ei vastaa niitä arvoja, joita työltä odottaa. Esimerkiksi tästä käy nuorten sairaanhoitajien hoitotyön eettisten odotusarvojen ja arjen todellisuuden ristiriita. Koulutuksessa oli saatu käsitys laaja-alaisesta ja syvällisestä potilaan kohtaamisesta, mutta todellisuudessa mennään yhdestä toimenpiteestä toiseen. Käsitys hyvästä hoidosta joudutaan sopeuttamaan tai elämään ristiriidassa omien arvojen kanssa.

Työhön liittyviä uupumista edesauttavia tekijöitä ovat muun muassa vähäiset vaikutusmahdollisuudet omaan työhön, jatkuva raportointi, ulkoaohjautuvuus, esimiehen huono tuntemus työn sisällöstä eli ammattiosaamisen puute, huono ennakoitavuus, vähäinen tuki organisaatiolta, huonot tietotekniikkaratkaisut, palautteen puute, yksin tekeminen, epäselvät roolit/vastuut sekä puutteellinen osaaminen.

Erityisenä syynä uupumisessa ovat tietotekniikan luomat pakolliset toimintakonseptit ja raportointi. Työelämä on luonut ITC:stä itselleen uuden työnormien viidakon.

Kiire on käsitteenä subjektiivinen. Toinen kokee sietämätöntä kiirettä ja kuormitusta, kun toinen kokee tilanteen haastavaksi.

Lyhytaikainen korkea kuormitus saa henkilön nostamaan hetkellisesti suoritustasoaan. Pitkäkestoinen kuluttaa psyykettä ja fysiikkaa. Ei ole olemassa mitään muuta kiireen mittaria kuin henkilökohtainen kiireen tunne.

Siviilielämän paineet ja olosuhteet eivät voi olla näkymättä työssä. Nuorilla on haasteena lastenhoito sairauksineen ja päivähoitoineen. Toisilla on omia terveysongelmia. Toiset joutuvat hoitamaan omia vanhempiaan jopa omaishoitajana.

Näillä syillä voi olla vaikutusta poissaoloihin yhtä lailla kuin työhön keskittymiseen. Portti uupumiseen syntyy tätäkin reittiä pitkin.

Ratkaisun avaimet työuupumuksen suitsimiseen ovat henkilöllä itsellään, työpaikalla ja yhteiskunnalla. Konkreettisimmat ja välittömimmät ratkaisut ovat tietysti kahdella ensimmäisellä.

Yhteiskunta luo puitteita, mutta ei ratkaisuja. Lisätyövoiman sijaan kannattaa etsiä ratkaisua muualta.

Veli-Pekka Moisalo

tietokirjailija, organisaatioiden kehittäjä, VTM