Lukijoilta

Lukijalta: Mikä on talviurheilun tulevaisuus?

Yle on investoinut valtavasti talviurheilun näkyvyyteen televisiossa. Tämä on hieno asia penkkiurheilun ystäville, joihin itsekin kuulun.

On hienoa, että Yle on säästänyt selostuskuluissa jättämällä selostajat ja kommentaattorit Pasilaan ja näyttänyt kansainvälistä kuvaa kisapaikoilta. Tämä sama tapa olisi pitänyt toteuttaa myös ampumahiihdon MM-kisoissa. Nyt sinne Anterselvaan MM-kisoihin oli kustannettu iso joukko selostajia, kommentaattoreita ja haastattelijoita.

Suomelta oli vain yksi urheilija, jolta voitiin odottaa menestystä MM-kisoista. Kannattiko tämän takia lähteä kisoihin näin isolla organisaatiolla ja käyttää tähän operaatioon veronmaksajien rahoja, jonka voimin Yle toimii?

Ja onko toimittajan mielekästä haastatella urheilijaa, joka on epäonnistunut kisoissa ja nieleskelee itkua. Kuka hyötyy nöyryyttävästä haastattelusta; ei urheilija itse, ei tv-katsoja.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Toinen tapaus, joka kiinnitti huomion, oli Ylen toimittajan kommentti Venäjän urheilijasta, joka voitti miesten pikamatkan, että tällä voittajalla onkin doping-taustaa 2010-luvun alkupuolelta (urheilija voitti hopeaa 2019 ampumahiihdon MM-kisojen pikamatkalla). Kuuluuko Ylen toimittajille tuomita urheilijoita menneiden doping-taustojen perusteella?

Aivan samoin perustein Ylen toimittaja voisi kommentoida norjalaisen naishiihtäjän ylivoimaa, että tämähän kärsi kahden vuoden kilpailukiellon dopingista muutama vuosi sitten.

Hiihdon talvilajeja dominoi yksi maa, Norja. Yksi sen monista hiihtopomoista kommentoi asiaa muutama viikko sitten, että onko Norja jo liian ylivoimainen talviurheilulajeissa. Tämä kommentti tuntuu aivan oikealta katsoessa Ski Tourin tuloksia, jotka hiihdettiin Ruotsissa ja Norjassa. Naisissa Norjaan tuli kolmoisvoitto ja miehissä kuusi ensimmäistä sijaa. Ampumahiihdon MM-kisoissa on Norja kärjessä miehissä ja naisissa, samoin yhdistetyssä.

Jos norjalainen nainen voittaa kaikki muut 10 km vapaalla tyylillä lähes minuutilla ja suomalaiset miehetkään eivät pärjää samalla radalla tälle naiselle, niin meneehän siinä uskottavuus muiden maiden urheilijoiden suorituksiin, varsinkin kun nämä ovat myös harjoitelleet äärimmäisen kovaa. En syyttele ketään, vain ihmettelen.

Menneinä vuosina oli maa nimeltä DDR, joka menestyi urheilussa lajissa kuin lajissa. Oli nuorena miehenä kiinnostavaa seurata varsinkin yleisurheilumaaottelua USA-DDR. Ottelut olivat erittäin tasaisia, ei koskaan tiennyt, kumpi voittaa maaottelun. Aina tuli uusia maailmanennätyksiä ja tähtiurheilijoita.

Silloin (1970–1975) ei tiedetty ainakaan yleisellä tasolla mitään dopingista. Ihmeteltiin vain, miten alle 20 miljoonan (DDR) kansakunta voikin niin tasaväkisesti pärjätä yli 200 miljoonan (USA) kansakuntaa vastaan.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Nytkin vuonna 2020 ihmetellään, miten runsaan 5 miljoonan kansakunta (Norja) voi olla talvilajeissa näin ylivoimainen muuta maailmaa vastaan. En ole kateellinen, mutta ihmettelen, kuten ihmettelin 1970-luvullakin.

Mäkihyppy on yksi lajeista, joka kärsii (hyppy)pukujen vuoksi uskottavuudesta. Mittauksiin tuleva hyppääjä suoristaa selkänsä ja kohottaa hartiat, jolloin haara nousee ylös ja läpäisee mittauksen (ehkä). Ennen hyppysuoritusta taas hyppypuku vedetään lanteilta alas, jolloin haara laskeutuu polvien tasolle.

Olisikin tasapuolista, jos hyppypuvut valmistaisi yksi toimija urheilijan "oikeiden" mittojen mukaan ja samasta kankaasta kaikille hyppääjille, myös yhdistetyn urheilijoille. Näillä toimenpiteillä mäkihypystä tulisi tasapuolisempaa ja kaikenlainen kikkailu jäisi pois.

Pertti Leppänen

Turku

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.