Operaatio Ruokakassi ry on pääosin vapaaehtoistoimintaan tukeutuva kristillisiä arvoja noudattava yhdistys, joka yrittää omalta osaltaan auttaa heikompiosaisia. Nyt toimintamme on vaarassa.
Turun kaupunki pienensi Operaatio Ruokakassi ry:lle annettavaa tukea yli 100 000 euroa viime vuoteen verrattuna. Sen mitä avustuksena myönnettiin, maksamme vuokrina takaisin eli todellinen tuki on noin 7 000 euroa vuodessa.
Vertailun vuoksi mainittakoon, että pääkaupunkiseudulla rakennetaan yli puolen miljoonan hävikkiruokaterminaalia.
Kaupunki vetoaa tietysti vähiin varoihinsa. Kuitenkin rahaa tuntuu riittävän kymmeniä miljoonia toriparkin saven lämmittämiskokeiluihin, raitsikan suunnitteluun, jumikulaareihin, iäisyyssiltoihin yms.
Tiedän toki, että niihin tulevat rahat ovat eri momentilla. Kuka ne momentit laatii? Mikä on tärkeää?
Olemme toki kaikki yksimielisiä siitä, että tämänkaltaista toimintaa ei saisi olla olemassa. Tosiasia kuitenkin on, että yhteiskuntamme ei halua asiaa hoitaa niin, että meitä ja muita auttajia ei tarvita.
Pienet eläkkeet tai työvoimatuet eivät yksinkertaisesti riitä. Köyhien ihmisten tuloista suurin osa menee vuokraan, lääkkeisiin ja muihin pakollisiin menoihin – ruokaan ei riitä rahaa.
Sosiaalitoimikin ohjeistaa menemään ruokajonoon. Mihin sitten mennään, kun sitäkään ei ole enää? Kuka tarjoaa apua tarvitseville ne 200 000 ruokakassia (1,8 miljoonaa kiloa), jotka nyt jaetaan vuosittain Operaatio Ruokakassin työn kautta (2019 tilasto)?
Yksityisiltä lahjoittajilta saamme vuodessa noin 50 000 euroa. Kiitos heille kaikille, olipa lahjoitus pieni tai suuri, kaikki ovat yhtä arvokkaita.
STEA (entinen RAY = valtio) on jo tehnyt päätöksen, että jatkossa rahaa ei anneta hankkeisiin, joissa on uskonnollinen tausta. Siksipä "ruoka-apu"-hankkeisiin annetaan jatkossa rahoitusta muun muassa yhteisöille, jotka eivät edes jaa ruokaa. Riittää, kunhan eivät ole kristillisiä.
Mistä nämä avustuspaikat löytyvät? En ole koskaan kuullutkaan niistä.
Kristillisistä arvoista on tullut tämän päivän kirosana. Se on mielenkiintoinen ilmiö, koska Suomen 5,5 miljoonasta asukkaasta yli 4 miljoonaa kuuluu johonkin kristillisiä arvoja edustavaan yhteisöön. Kristillisten arvojen perusajatuksena on lähimmäisen auttaminen eikä se ole vierasta muillekaan uskonnoille.
Eli tätä lähimmäisen rakkautta vastustaa vain pieni murto-osa Suomessa asuvista ihmisistä. Kuitenkin kaikki päätöksenteko pohjataan siihen kovaan, pelkästään taloudellisia arvoja huomioivaan toimintaan, mistä on eliminoitu kaikki inhimillisyys. Köyhät eivät valitettavasti tuota.
Olkoonpa vakaumus mikä tahansa, pitäisi inhimillisyyteen kuulua se, että autetaan ihmistä, jolla on hätä.
Tässä kovassa maailmassa yksinäisyys, köyhyys ja toivottomuus vain kasvaa, ellemme tee jotakin. Siihen tekemiseen ei riitä pelkkä kolmannen sektorin vapaaehtoistyö, vaan siihen tarvitaan mukaan kaikki yhteiskunnan tahot. Yhteiskunnan on huolehdittava omistaan.
Jatta Haltsonen
kristitty
Operaatio Ruokakassi ry, rahastonhoitaja
