Lukijalta: Alastaro ja Mellilä näivettyvät Loimaan toimesta
Turun Sanomien uutistoimituksen päällikkö Anne Savolainen kirjoitti 23.1. kolumnissaan "Kuntaliitoksen kalliit lunnaat" seuraavaa:
"Loimaalla ollaan vasta nyt ymmärtämässä, että koko kaupungin ajaminen kohti kriisikuntastatusta liitoskuntien jääräpäisyyden vuoksi on lyhytnäköistä." Ja "kun oman kylän palveluiden puolustaminen syvensi talouden syöksyä."
Mitä tuohonkin syytökseen nyt sanoisi? Aloitetaan vaikka siitä, että Alastaron valtuusto teki yhden valtuutetun enemmistöllä liitospäätöksen. Ennen liitosta 2008 Loimaa pyysi lainaa palkojensa maksuun miljoona euroa, koska Loimaan talous oli jo silloin täysin kuralla. Liitoksen toteutuessa 2009 alussa Alastaro menetti lainaamansa miljoonan, maat ja metsät ja lisäksi viiden miljoonan rahallisen omaisuutensa Loimaalle.
Sitten yhdessä yössä kunnalliset taksat nousivat noin puolella. Tuli tilamaksut ja kenttämaksut ja vuokratalojen parkkipaikoille 500 prosentin korotukset.
Tähän päivään tultaessa Loimaa on myynyt jokseenkin kaiken irti saatavan Alastarolta, omaksi parhaakseen.
Meidän veroeuroistamme suurin osa ei meitä lämmitä, vaan ne matkaavat ohitsemme Loimaan keskustan hyvinvointiin.
Meitä on odottamassa yläasteen menetys ja mitä todennäköisemmin terveyskeskuksen lopetus ja niiden menetys vie muuta mennessään.
Kysynkin, voiko mikään kunta lahjoittaa omaisuuttaan toiselle enempää, kuin Alastaro ja Mellilä tietoisesti ovat Loimaalle antaneet?
Kaikki on kuin hukkaan heitettyä rahaa, sillä ei Loimaalle tule mikään koskaan riittämään, se on nyt nähty.
Alastaron oli mitä lyhytnäköisintä lähteä Loimaan kelkkaan. Sillä aiheutimme ainoastaan sen, että Alastaro ja Mellilä ovat Loimaan toimesta näivettymässä.
Anne Savolaisenkin pitäisi ymmärtää se, että omaa ja yhteisönsä etua on aina jääräpäisesti puolustettava.
Taisto Levo
