Ontuvia perusteluja lyijykiellon ajamisessa
Eva-Liisa Raekallio antoi kirjoituksessaan (TS 18.1.) hyvin tarkoitushakuisesti väärän kuvan lyijyn kieltämiseksi ampumaurheilussa ja metsästyksessä.
Raekallio perusteli lyijyn vaarallisuutta muun muassa USA:ssa Michiganin osavaltiossa tapahtuneella juomaveden pilaantumisella, millä ei ole mitään tekemistä ampumaratojen tai metsästyksen kanssa. Kyse oli Flint-jokeen johdettujen teollisuuslaitosten jätevesistä, joita ei pudistettu kulujen säästämiseksi. Seuraus oli, että puhdistamaton vesi liuotti lyijyä sisältävästä vesiputkistosta raudan lisäksi lyijyä.
Ampumaradoilla tehdyissä tutkimuksissa on huomattu, että ratojen lyijy ei liukene muutamaa millimetriä enempää eikä siitä ole vaaraa tätä isommalla alueella.
Muun muassa lyijyn päätyminen pohjavesiin on täysin teoreettinen riski ja jos sitä sinne päätyy, niin pitoisuus ei ylitä luonnonvesien omia pitoisuuksia.
Ainut metsästykseen liittyvä haitta on todettu runsaasti metsästetyillä vesialueilla, missä pohjasta ravintonsa etsivät vesilinnut ovat ruuan mukana syöneet lyijyhauleja. Tähän liittyen on lyijyhaulien käyttö kielletty vesilintujahdissa.
Raekallio otsikoi kirjoituksensa "Lyijykieltokeskustelussa on huomioitava kokonaisuus", mielestäni nimenomaan näin on tehtävä. Lyijyä ei pidä kieltää ampumaharrastuksessa ja metsästyksessä jopa tarkoitushakuisilla ja ammuntaan mitenkään liittymättömillä perusteilla.
Ari Hyvönen
Kausala