Lukijan kolumni: Kaupunkiliikenne vaikuttaa terveyteen

LUKIJAN KOLUMNI

Kotikaupungissamme suunnitellaan joukkoliikenneuudistusta ja väitellään, pitäisikö Aurajoen ylittäminen yhtä tai kahta siltaa pitkin sallia vain joukko- ja kevyelle liikenteelle.

Niinpä marssin viime vuoden loppupuolelle pääkirjastoon kuuntelemaan Turun yliopiston maantieteen laitoksen opiskelijoiden selvityksiä teemasta. Erityisesti minua kiinnostivat liikenteen vaikutukset hengitysilman laatuun ja sitä kautta ihmisten terveyteen – tai sairauksiin.

Autotekniikan kehitys – esimerkiksi katalysaattoreiden ja hiukkassuodattimien kehitys ja puhtaammat polttoaineet – on vähentänyt joitakin päästöjä, mutta kokonaisparannuksen ilmanlaatuun torpedoi liikennemäärien kasvaminen.

Mainittakoon, että Martinkatua ajaa yhtenä tavallisena arkipäivänä keskimäärin 38 276 moottoriajoneuvoa, joista valtaosa henkilöautoja, ja niissäkin varsin usein kyydissä vain kuljettaja. Se merkitsee reilun kahden sekunnin välein ajavaa moottoriajoneuvoa suuntaan tai toiseen.

Pääkirjaston tilaisuudessa terveysvaikutuksista saattoi tehdä johtopäätöksiä mittauksista, jotka koskivat suodatinpallojen keräämien hiukkasten magnetoituvuutta. Tulokset eivät kerro suoraan hiukkasmääristä vaan kuvaavat niitä välillisesti.

Kaikkien 45 mittauspisteen keskiarvoksi tuli 6,3. Mielenkiintoinen yksityiskohta valituissa kohteissa kertoo, että Myllytunnelin yläpäässä, lähellä suojatietä mitattiin 17,6 eli toiseksi suurin pienhiukkasarvo. Lähes poikkeuksetta korkeat yli 10 pienhiukkasarvot todentuvat vilkkaan liikenteen paikoissa.

Merkittävimmäksi ilman epäpuhtaushaitaksi arvioidaan pienhiukkasten aiheuttamat sairaudet. Jo pienetkin pienhiukkaspitoisuudet ovat terveydelle haitallisia.

Tuoreet tutkimukset osoittavat, että erityisesti pitkäaikainen altistuminen pienhiukkasille aiheuttaa terveyshaittoja, joiden yleisenä lähteenä suuremmissa kaupungeissa on liikenne. Hiukkaset aiheuttavat haittaa sydän-, verisuoni- ja hengityselinten terveydelle. Selvä yhteys ilmenee myös altistumisessa krooniseen keuhkoputken tulehdukseen.

Yliopiston maantieteen laitoksen tutkimuksien tarkoitus oli myös selvittää raitiotieliikenteen kannattavuutta Turussa verrattuna Tampereeseen. Suuri osa selvityksistä oli muuta kuin ihmisen terveyttä koskevia.

Kuitenkin on loogista päätellä, että toimenpiteet moottoriajoneuvoliikenteen vähentämiseksi esimerkiksi suosimalla ja lisäämällä joukko- ja kevytliikennettä vastaansanomattomasti vähentävät terveyteen kohdistuvia haittoja. Tähän viitataan myös ympäristöministeriön toimenpideohjelmassa pienhiukkasten aiheuttaman katupölyn vähentämiseksi.

Ilmeistä lienee myös, että taloudellisesti lyhyellä tähtäimellä halvempi ratkaisu olisi bussiliikenteen kehittäminen uusine polttoaineratkaisuineen, kun taas pidemmälle tulevaisuuteen katsoen sähköinen raideliikenne olisi viisaampi ratkaisu.

Lähteet: Turun yliopiston maantieteen laitoksen hiukkaspäästötutkimukset, ympäristöministeriön kansallinen ilmansuojeluohjelma ja Hengitysliiton katsaus liikenteen vaikutuksesta terveyteen.

Kirjoittaja katsoo ihmisten terveyttä ympäristötekijöiden, ei niinkään perintötekijöiden seurauksena.