Lukijoilta

Lukijalta: Näin on aina ollut -sanonnan takana piilee vaarallisia elementtejä

Aada Niilola
Uteliaisuus ja kiinnostus uuden tiedon etsimiseen ja ongelmien ratkaisemiseen ei saa kirjoittajan mielestä sammua.
Uteliaisuus ja kiinnostus uuden tiedon etsimiseen ja ongelmien ratkaisemiseen ei saa kirjoittajan mielestä sammua.

Sekä yleisessä yhteiskuntapoliittisessa että yliopistopoliittisessa keskustelussa, jossa pohditaan jotain akuuttia ongelmaa, tulee hämmästyttävän usein vastaan argumentti, jonka mukaan fokuksessa oleva ongelma ei suinkaan ole uusi. "Ainahan näin on ollut" tai että "ennenkin on tehty näin."

Tämä on viimeksi kuultu esimerkiksi ulkoministeriön (huonosta) työilmapiiristä käytetyissä puheenvuoroissa.

Vastaaviin lausumiin törmää myös tutkimuksellisessa keskustelussa.

Minulle, kriisien tutkijalle, on monesti huomautettu, että kaikki sisällissodat ovat tietenkin julmia ja että oikeusvaltio ei itsestään selvästi kestä kriiseissä.

Tähän asti kaikki on ainakin osin totta. Kysymys on kuitenkin siitä, että vaikka ongelmia on aina esiintynyt, niiden luonne ja myös niiden ratkaisuyritykset ovat voineet olla hyvin erilaisia.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Itse asiassa emme useinkaan tiedä miten asiat ovat, jos emme tutki ilmiöitä systemaattisesti ja tarvittaessa vertaillen. Siis aivan konkreettisesti.

Tutkimus yleensä paljastaa sekä eroja että yhtäläisyyksiä tutkittavissa ilmiöissä ja näiden taustasyiden analysointi tuottaa tietoa ja uusia tulkintoja asioiden ja ongelmien syistä, yhteyksistä ja vaikutuksista. Uutta ja yllättävääkin voi löytyä. Näin pitääkin olla. Tiede on parhaimmillaan myös itseään korjaava instituutio.

Kun loppuun asti mietitään, mitä alussa esittämäni kaltaiset argumentit de facto pitävät sisällään, tullaan avoimen ja vapaan keskustelun näkökulmasta ikävään lopputulokseen.

Kuvatun kaltaisten argumenttien esittäjät eivät itse asiassa pidä sen enempää keskustelua kuin tutkimustakaan tarpeellisena, koska asia tiedetään tutkimattakin tai tutkittavissa ongelmissa ei ole mitään uutta.

Vaikka ongelmia on aina esiintynyt, niiden luonne ja myös niiden ratkaisuyritykset ovat voineet olla hyvin erilaisia.

Tällainen asenne on kriittisen intellektuaalisen perinteen vastainen. Siihen näyttää usein – ehkä paradoksaalisesti – liittyvän mielestäni vaarallisen relativistinen ajattelutapa, joka ei pidä sisällään luottamusta tiedeyhteisön kykyyn ratkoa esimerkiksi tutkimuksellisia ongelmia.

Sama koskee, kuten sanottu, myös yhteiskuntapoliittista keskustelua, jos lähtökohta on se, että asiat ja ongelmat tunnetaan ja tiedetään, eikä siitä voida löytää mitään uutta. Tällaisesta ajattelusta taas ei ole kuin pieni askel näkemykseen, jonka mukaan tutkimuksellinen asiantuntijatieto ei lainkaan eroa maallikon kokemustiedosta. Tai tutkijan omasta kokemustiedosta.

Jos tälle tielle lähdemme, annamme avoimen valtakirjan autonomisen yliopiston ja erityisesti demokratiaan kuuluvan julkisen keskustelun parhaita perinteitä romuttavalle byrokraattiselle ohjailulle ja ylhäältä tulevalle käskytykselle. Ylhäällähän asiat jo tiedetään – ja tiedetään parhaiten.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Lisäksi tieteellisen, tutkitun tiedon merkityksen aliarvostaminen on vaarallista tai tuhoisaa järkiperäiselle yhteiskunnalliselle keskustelulle.

Tällaista retoriikkaa vastaan kannattaa kaikkien valistuneitten kansalaisten ja erityisesti tieteellisen tiedon tuottamisen ammattilaisten taistella loppuun saakka.

Uteliaisuus ja kiinnostus uuden tiedon etsimiseen ja ongelmien ratkaisemiseen ei saa sammua.

Jukka Kekkonen

oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori

Helsingin yliopisto

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.