Lukijalta: Tehkää lapsia, elämä on ihanampaa!
Olen lueskellut hämmästyneenä nykynuorten perusteluita sille, miksi lapsia ei tulisi hankkia. Oma individualistinen elämä menee piloille, ei voi enää matkustella, opiskella, valvoa aamunkoittoon ja karata kiertävän sirkuskulkueen matkaan. Alkaa kurahaalari-Prisma-rivitalo-arki, jota ei voi kestää.
Haluaisin kannustaa lasten hankintaan kaikesta huolimatta. Väitetään mitä tahansa, niin lasten hankkimista ei kukaan koskaan oikeasti kadu. Sitä voi katua montaa muuta mönkään mennyttä valintaa, mutta lapset – ei koskaan. Heistä tulee ihan oikeita ihmisiä, jotka kulkevat rinnallasi elämäsi loppuun saakka. Tavalla tai toisella.
Muistan hyvin, kun kävin ensimmäistä kertaa kaksivuotiaani kanssa jäätelöllä kesällä. Olin usein käynyt sillä terassilla yksin, mutta nyt minulla oli mukana oikeaa seuraa. Tunne oli ihan toinen kuin yksin istuessa. Olenko minä saanut tämän ihmisen aikaan, jonka kanssa yhdessä nuoleskellaan vanilja-suklaata. Harvahampainen bestikseni.
Lasten saaminen avaa sydämessä ihan uusia ovia, lokeroita, joiden olemassaoloa et edes tiennyt. Huolenpitoa ja iloa. Pääset mukaan harrastusporukoihin, lätkä-äidiksi kentän laidalle. Nukuttamaan ja lukemaan aina sen saman iltasadun, jota itse rakastat eniten. Eikä lapsia haittaa. He osaavat tarinan ulkoa, pointti on vain siinä, että ennen nukkumaanmenoa maataan tiiviisti vierekkäin ja kerätään yhdessä voimaa yötä varten.
Jotenkin ajatellaan, että lapset vievät elämän, mutta sanoisin että päinvastoin, he tuovat sen. Lapset voi kasvattaa juuri omaan elämäntapaan. Jos perhe matkustelee, niin lapset mukaan vaan. Jos tehdään maalla töitä, niin traktorin päälle pennut istumaan. Jos veneillään, niin kapteeninpunkkaan nukkumaan ja saariston polkuja tallaamaan.
Lasten saamisesta on nykyään tehty niin monimutkainen asia, että montaa nykynuorta hirvittää ajatus luopua kaikesta itselle tärkeästä, mutta eihän se niin mene. Lapset voi ja tulee ottaa mukaan oikeaan elämään, heitä ei tule säilöä pumpuliin ja sitoa ainoastaan kotiin. Lapset ovat elämää varten.
Lapset ovat sopeutumisen mestareita. Jos perheellä on hauskaa vaikka purjeveneessä maapallon ympärysmatkalla, niin lapset ovat onnellisia. Ottakaa ja lähtekää. Nykynuoret voivat kasvattaa ihan uudenlaisen sukupolven.
Itselläni on kaksi aikuista lasta. He ovat minulle nykyään kaksi hyvin ainutlaatuista ihmissuhdetta. Tyypit, joiden kanssa minulla on täsmälleen samanlainen huumorintaju, samanlainen suhtautuminen yhteiskuntaan, poliitiikkaan.
Tykkäämme matkustella, syödä lättyjä ja juoda hiukan kaljaa tavallisena tiistai-iltana. Pidämme hyviä käytöstapoja tärkeinä, kunnioitamme vanhempia. Tiedämme, ettemme koskaan hylkäisi toisiamme. Jos minulla ei olisi heitä, olisin käsittämättömän paljon köyhempi ja yksinäisempi elämässäni.
Jossain gallupissa kysyttiin, katuvatko nuoret lasten hankkimista. Koko kysymyksenasettelu on väärä. Totta kai kaduin minäkin jonain unettomana koliikkiyönä. Mutta aikaperspektiivi on väärä, sitä katumista ei tule kysyä koliikki-ikäisen äidiltä, vaan äidiltä, jolla on iloinen ekaluokkalainen, joka juoksujalkaa tulee näyttämään uutta aapista kotiin tai ylpeältä isältä jalkapallokentän laidalla voittomaalin jälkeen, tai kun nukkumaan mennessä lapsi kysyy avaruuden synnystä tai mitä tarkoittaa salarakas tai että tuleeko sinusta minun lapsi kun kuolet.
Tai kun käyt fiksuiksi kasvaneiden aikuisten lastesi kanssa teatterissa ja purskahdatte porukalla nauruun juuri väärällä hetkellä.
Ei en kadu. En koskaan.
Lapset on niin huima onni, jota ei missään tapauksessa saisi analysoida liikaa tai laskea rahassa. Pitäisi vaan heittäytyä ja luottaa, että elämä kantaa. Sillä se kantaa kyllä.
Maria Lehtinen
Turku
