Lukijalta: Sieidissä kuuluu monen kansan myyttinen menneisyys
Tanssikriitikko Mia Hannula kritisoi (TS 20.10.) Eri-tanssiteatterin 30-vuotisgaalassa kantaesitettyä Tiina Lindforsin tanssiteosta Seita (Sieidi) keskittyen siihen, että tämä Sieidi-lyömäsoitinkonserttooni luotu koreografia ei suo sijaa saamelaisten omalle äänelle.
Hannulan mielestä "saamelaistaiteilijat ja -aktivistit tekevät vaikuttavinta tämän hetken taidetta, jonka ytimessä ovat kulttuurisensitiivinen ote ja moniulotteinen historian käsittely".
Lindforsin hienoon koreografiaan ja sen suvereeniin tanssilliseen tulkintaan ei muutoin puututa ollenkaan.
Jos Hannula olisi kuunnellut musiikkia tarkemmin, hän olisi huomannut, että teos alkaa afrikkalaisen djemben rummutuksella, josta siirrytään arabialaiseen darabukaan ja edelleen eurooppalaisten lyömäsoittimien kautta itämailta peräisin olevaan tamtamiin, kunnes palataan käänteisessä järjestyksessä takaisin alkuun.
Sävellyksen lähtökohtana oli siten kaikkien kansojen (myös saamelaisten ja suomalaisten) yhteiseen myyttiseen menneisyyteen liittyvä rituaalisuus ja shamanismi ja sen yhdistäminen nykyaikaan. Teoksen tulkitseminen puhtaasti saamelaiseksi olisi ratkaisevasti kutistanut sen sisältöä.
Annoin konsertolle saamenkielisen otsikon Sieidi siksi, että teos kantaesitettiin 2012 Lontoossa, ja jo tuolloin oli tiedossa lukuisia muitakin ulkomaisia esityksiä.
Otsikolla halusin muistuttaa kuulijoita, että maailmassa on paljon saamelaisten kaltaisia pieniä kieleltään ja kulttuuriltaan uhanalaisia kansoja; teos on samalla heidän puolustuspuheensa.
Tiina Lindforsin koreografia on mielestäni hänen kaikkein mestarillisimpia töitään; musiikki ja tanssi tukevat toisiaan siinä täydellisellä tavalla. Kun lisäksi Erin kaikki tanssijat pystyvät fantastisesti ilmentämään musiikin vaihtuvia sävyjä ja näyttämöllepano ja valaistus ovat hyvin vaikuttavia, ei ole ihme, että teos sai täydeltä katsomolta hurmioituneen vastaanoton.
Kalevi Aho
Säveltäjä
