Lukijalta: Ilmastomuutoksen taru ja totuus
YK:n ilmastohuippukokouksessa puhui äskettäin vihainen ruotsalainen 16-vuotias ilmastoaktivisti Greta Thunberg, joka osoitti syyttävät sanansa maailman johtajille. Thunberg sanoi näiden pettäneen hänen sukupolvensa, koska kasvihuonepäästöjen torjunnassa on epäonnistuttu.
Puheen kohderyhmä oli oikeastaan väärä, koska maailmalla ei ole johtajaa. Maailmalla on vain ihmisryhmä, josta kukin voi johtaa lähinnä vain omaa maataan, vaihtelevin valtuuksin ja vaihtelevan ajan, joka on jokaisella liian lyhyt ilmastomuutoksen torjumiseen. Ja vastassa on mahtava vihollinen nimeltään taloudellinen kasvu.
Jos meillä olisi armeija, jossa taistelua johtaisi parisataa ryhmänjohtajaa, komppanianpäällikköä, rykmentin-, prikaatin- ja divisioonankomentajaa, joista jokainen tekisi itsenäisiä päätöksiä, niin miten luulisitte tässä sodassa käyvän? Varsinkin kun viidellä päälliköllä on veto-oikeus vesittää mikä tahansa päätös.
Yhden kokouksessa puhuneen päällikön, nimittäin kapteeni Sauli Niinistön mukaan Suomi haluaa johtaa esimerkin voimalla ja tavoitteeseen pääsemiseksi Suomen pitää nopeuttaa päästöjen vähentämistahtia. Samalla on vahvistettava hiilinieluja.
Ja sitten puhui ylikenraalimarsakka Donald Trump: "Tulevaisuus ei kuulu globalisteille. Tulevaisuus kuuluu isänmaallisille. Tulevaisuus kuuluu suvereeneille ja itsenäisille kansakunnille, jotka tekevät kustakin maasta erityisen ja ainutlaatuisen." Mitä Trump ei sanonut, mutta tarkoitti: "Jokainen kansakunta siis päättää itsenäisesti, onko se kansakunnan, ja erityisesti sen päällikön etu, jos se osallistuu ilmastotalkoisiin vai ei. Minun aikana johtamani maa ei osallistu."
Trumpin puheessa ilmenee ongelman ydin. Ongelma ei ole siinä, etteivätkö useimmat päälliköt näkisi ilmastomuutosta vastaan taistelemista tarpeelliseksi, vaan että he tietävät samalla, että omassa maassa se ei saisi aiheuttaa mitään toimenpiteitä, jotka häiritsisivät taloudellista kasvua tai saattaisivat jopa herättää taantuman.
Äsken julkaistiin Suomen 2020 budjetti, ja siinä onkin esimerkkiä muulle maailmalle. Ei se ole esimerkki, jos laitetaan jokin tavoite johonkin 15 vuoden päähän, jolloin voidaan olla varmoja, että nykyiset päättäjät eivät ole enää päättämässä ja vastuussa asioista.
Kyllä Suomenkin hallitus on valmis pienentämään raakaöljyn ja kivihiilen käyttöä, niitä kun ei täältä maasta irtoa ja tuonti vain maksaa. Mutta ei Suomessa pystytä leikkaamaan turpeella tuotettua sähköä, jota on tuettu syöttötariffien avulla vuosikausia. Ja turpeen osuus julkisesta taloudesta on kuitenkin alle 0,5 prosenttia.
Mahdoton tehtävä niin edelliselle kuin nykyisellekin hallitukselle siitä huolimatta, että turpeen poltto on kaksinkertainen vahinko, kun ensin tuhotaan Suomen ainoa aito hiilinielu suon valmistelussa turvetuotantoon ja sitten Valtion omistama Vapo Oy muuntaa vuosittain 12 000 000 kuutiota energiaturvetta hiilidioksidiksi ilmakehään.
On kuitenkin myönnettävä, ettei Suomi ole pahemmasta päästä, täällä sentään päästöt ovat viime vuosina hieman pienentyneet päinvastoin kuin monissa muissa maissa.
Maailmassa on maita, joiden budjetista yli 50 prosenttia tulee fossiilisten polttoaineiden viennistä. Miten siellä päällikkö pystyy selittämään kansalaisille, että budjettia joudutaan leikkaamaan 50 prosenttia, kun Suomessakin 0,5 prosentin leikkaus on ylivoimaista?
Taloudellinen kasvu on niin sisäänrakennettu ihmisten ajatusmaailmaan, että onko torjuminen yleensä mahdollista maailmassa, jossa se on noin kahdensadan itsenäisen toimijan budjettien perusta ja kasvun hidastumista, joka vääjäämättä seuraa fossiilisten raaka-aineiden käytön vähentämisestä, kaikin tavoin vältetään?
Miten voitaisiin tehdä jyrkkä muutos 250 vuotta jatkuneeseen kasvutrendiin maailmassa, jossa tänäkin vuonna porataan vielä yli 100 000 uutta öljykaivoa ja suunnitteilla tai rakenteilla on 1160 uutta hiilellä toimivaa voimalaitosta?
Yksi ilmastomuutoksen tekijöistä on lihantuotanto ja Suomessakin jaetaan suoraa lihantuotantotukea noin 100 miljoonaa euroa vuodessa. Luonnollisesti panostus elintarvikevientiin sisältyy myös hallitusohjelmaan. "Food from Finland" -vientiohjelman tavoitteena on kaksinkertaistaa Suomen elintarvikevienti vuoteen 2023 mennessä.
Tämä ei sinänsä ole merkittävä osa kasvihuonepäästöistä, mutta osoittaa enemmänkin, miten pienikin kasvun lisäys on tärkeämpää kuin ilmastomuutoksen torjunta.
Ilmastotutkijoiden sanoma on selvä: Jos mitään ei tehdä, niin tulee suuria vaikeuksia. Ja samalla jokaisessa raportissa ollaan optimistisia, koska on olemassa teknisiä edellytyksiä pysäyttää ilmastomuutos.
He ovat optimisteja, koska he ovat tiedemiehiä ja tietävät mitä voitaisiin tehdä. Mutta jos he olisivat käyttäytymistieteilijöitä tai politiikan asiantuntijoita, niin optimismi saattaisi olla vähissä.
Juhani Aalto
