Lukijalta: Kalastuksen ympäristövaikutuksissa alan tulevaisuuden toivon kipinät
Kotimaisesta luonnonkalasta on huutava pula. Ammattikalastajat eivät pysty vastaamaan markkinoiden tarpeeseen. Taloudellisesti kannattava kalastus on enää harvalla alueella mahdollista hylkeiden aiheuttamien vahinkojen takia.
Tarvitsemme kipeästi uusia kalastajia, mutta ilman tulevaisuudenuskoa se ei onnistu. Kalastuksen positiiviset ympäristövaikutukset tuovat toivoa siitä, että kalastajien hätähuutoon vihdoin reagoidaan.
Suomessa on tällä hetkellä käynnissä tai suunnitteilla useita koulutushankkeita, joiden tavoitteena on saada alalle uusia kalastajia.
Hankesuunnitelmat on käynnistetty myös Saaristomerellä, jossa päätoimisten ammattikalastajien määrä on pudonnut noin kolmannekseen vuosituhannen vaihteen jälkeen. Useimmissa tapauksissa syy ammatista luopumiseen on ollut hylkeiden aiheuttamissa vakavissa ongelmissa.
Synkistely ei auta, mutta realiteetit on syytä tunnustaa. Kun houkuttelemme ja koulutamme alalle uusia kalastajia, meidän on pystyttävä varmistamaan heille toimintaympäristö, jossa kalastusammatin harjoittaminen on ylipäätään mahdollista.
Jotta kalastus olisi nuorelle houkutteleva ala, se tarvitsee toivoa paremmasta. Yksi toivon kipinä on kalastuksen positiivisissa ympäristövaikutuksissa, joiden merkitys on alettu ymmärtää ilmastonmuutoksen ja Itämeren rehevöitymisen myötä.
Kotimainen luonnonkala on yksi ekologisimmista proteiininlähteistämme. Lisäksi kala on terveysvaikutuksiltaan omaa luokkaansa.
Saaristomerestä poistuu vuosittain noin 100 tonnia fosforia ammattikalastajien saaliin mukana. Tämä on noin puolet siitä fosforimäärästä, mitä neljä suurinta Saaristomereen laskevaa jokea vuositasolla mereen tuovat.
Ammattikalastajan rooli ilmastoystävällisen elintarvikkeen tuottajana ja Itämeren sekä sen asukkaiden terveyden edistäjänä on kiistaton.
Saaristomeren suojelurahaston mukaan yhden fosforigramman poistaminen Saaristomeren valuma-alueella maksaa noin 50 senttiä. Ammattikalastajat poistavat siten Saaristomerestä 50 miljoonan euron edestä fosforia joka vuosi.
Ruoantuotanto aiheuttaa noin 60 prosenttia keskimääräisen suomalaisen Itämeri-jalanjäljestä. Suomen ympäristökeskuksen (Syke) taulukossa luonnonkala on ainoa ruoka-aine, jonka jalanjälki on negatiivinen. Tämä tarkoittaa sitä, että Itämerestä pyydetyn kalan syöminen pienentää sitä jälkeä, jonka kulutuksemme jättää Itämereen.
Kun verrataan eläinkunnasta saatavien raaka-aineiden ilmastovaikutuksia, kala on huomattavasti ympäristöystävällisempi valinta kuin liha. Syken Ilmasto-oppaan mukaan suomalaisen luonnonkalan hiilijalanjälki on kymmenen kertaa pienempi kuin esimerkiksi naudanlihalla.
Kalan terveysvaikutuksista saadaan jatkuvasti uutta näyttöä. Kala on yksi parhaista D-vitamiinin lähteistä. Säännöllisen kalan syönnin on todettu pienentävän dementian ja sepelvaltimotaudin riskiä. Teini-ikäisillä pojilla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin säännöllisen kalan syönnin edistävän aivojen kehitystä. Kela on ohjeistanut opiskelijaravintoloita tarjoamaan kalaa kahdesti viikossa.
Ammattikalastajan rooli ilmastoystävällisen elintarvikkeen tuottajana ja Itämeren sekä sen asukkaiden terveyden edistäjänä on kiistaton. Jos kalastajat loppuvat, kalastuksen tuottamat hyödyt loppuvat. Tähän meillä ei ole varaa.
Itse asiassa kalastuksen hyödyt saattavat nykyisessä ilmastokriisissä olla niin merkittäviä tekijöitä, että ne pakottavat myös luonnonsuojelujärjestöt hyväksymään vahinkoeläinkantojen vähentämisen.
WWF jo kehottaa tekemään ilmastotekoja lautasella: "Korvaa osa lihasta kasviksilla tai kestävästi kalastetulla kalalla." Toivon kipinöitä on näköpiirissä.
Maria Saarinen
kalatalousaktivaattori
Saaristomeren kalatalousryhmä
