Lukijalta: Hoitoalan työvoimapula ratkaistaan asennemuutoksella
Julkisuudessa hoito- ja hoiva-alojen henkilöstöpolitiikkaa käsitellään lähes poikkeuksetta niin sanotun hoitajamitoituksen nimissä. Se antaa kuitenkin harhaan johtavan kuvan tilanteesta. Suurin päänsärky ei ole se, mikä desimaaliluku valitaan, vaan riittääkö työvoimaa ylipäänsä.
Suomen väestö on pikkuhiljaa keskittynyt kaupunkeihin. Se on johtanut hoitoalalla erikoiseen ilmiöön – krooninen työvoimapula vallitsee yhtä lailla pienillä paikkakunnilla kuin suurimmissa kaupungeissakin. Keskisuuret kaupungit ja vahvemmat maaseutukunnat ovat tähän saakka pärjänneet kohtalaisesti, mutta nyt ongelma näkyy niissäkin palkkakilpailuna ja ajoittaisena vaikeutena saada työpaikkoja täytettyä.
Henkilöstöalan ammattilaiset ovat tunnistaneet tähän vaivaan jo lääkkeitä, jotka liittyvät sekä hallinnollisiin ratkaisuihin että asenteisiin.
Tehtävänimikkeiden ja osaamisvaatimusten kirjaukset ovat yksiselitteisesti liian rajoittavia, ja työssä pätevöityneet pääsevät urallaan eteenpäin vain lisäkoulutuksilla. Vaatimuksia on muutettava joustavammiksi – luonnollisesti turvallisuus ja laatu huomioon ottaen.
Asenteisissa ja arvoissa on vielä suurempi uudistamisen paikka. Ajatus siitä, että vakituinen henkilökunta tekee automaattisesti parempaa laatua kuin sijaiset, on syytä unohtaa. Vanha aika, jolloin työvuorolistan saattoi "kopioida" kolme viikkoa eteenpäin, ei palaa.
Suomessa työskentelee monien arvioiden mukaan jo toistasataa tuhatta hoitoalan sijais- eli keikkatyöntekijää. Osa heistä on totta kai nuoria tai ilman ammatillista koulutusta, mutta heillekin sijaistyö on tärkeää. Se voi olla astinlauta alan oppilaitokseen.
Valtaosa keikkatyöntekijöistä on pitkään työelämässä olleita, koulutettuja ja taitavia ammattilaisia. He kaikki ovat tietoisesti valinneet elämänrytmin, jossa työpaikka ja ympäristö vaihtuvat ja omasta vapaa-ajasta voi päättää melko vapaasti. Kokemukseni mukaan he ovat erittäin sitoutuneita työhönsä, työtovereihinsa ja ennen kaikkea potilaisiinsa.
Ilman tätä joustavaa ja positiivisesti työhön suhtautuvaa ihmisryhmää julkiset palvelut eivät enää toimisi. Siksi meidän on muutettava asennoitumistamme heitä kohtaan. Laitosten johdon, henkilöstön, työnantajien, ammattiliittojen ja koko yhteisön pitää mielestäni osoittaa keikkatyölle aitoa arvostusta.
Sijaisten ja keikkatyöntekijöiden arvostus tuo alalle lisää työntekijöitä, jolloin kasvavan hoito- ja hoivatyömäärän kanssa selviytyminen tulee mahdolliseksi.
Jaana Jantola
toimitusjohtaja
Sarastia Rekry Oy
