Lukijalta: Eläkejärjestelmästä riittää erilaisia käsityksiä
Vihreiden nuorten puheenjohtajat Sameli Sivonen ja Amanda Pasanen ottivat kantaa (TS 11.9.) eläkepolitiikkaan ja erityisesti Eläkkeensaajien keskusliiton kommentteihin väittäen niitä osittain virheellisiksi.
Eläkejärjestelmästämme on olemassa niin paljon erilaisia käsityksiä, että virheitä voi tulla, ellei ole perillä asiaan liittyvistä julkaisuista ja raporteista (etk.fi). Näille nuorille on tullut epätarkkuuksia sinänsä hyvässä kirjoituksessa ainakin seuraavissa faktoissa:
Täytyy puhua kaikista eläkemenoista, koska maassamme on erilaisia eläkkeitä, ei riitä, että puhutaan vain työeläkkeistä. Näin puhuen eläkemenot 2018 olivat 31,3 miljardia euroa.
EU:n määritelmän mukaan työeläke on työllä ansaittua sosiaaliturvaa ja työmarkkinajärjestöjen lupaus 1960-luvun alussa oli, ettei eläkkeelle jäävän elintason tule laskea. Voidaan kysyä, kuinka on käynyt? Ovatko järjestöt pystyneet pitämään lupauksensa? Eläkepolitiikka on työmarkkinajärjestöjen käsissä ja niitä eduskuntakin tottelee.
Rahastojen pieneneminen hetkellisesti ei ole uutta. Vuonna 2008 ne pienenivät peräti 18 miljardia euroa, mutta kasvoivat heti seuraavana vuonna 14 miljardia euroa. Ei syytä huoleen, järjestelmä kestää sen. Tärkeintä on niiden tuotto. Kysyä sopii, kuinka suuriksi niitä kasvatetaan?
Työeläkevakuutusmaksu 2019 on todella 25,2 prosenttia palkkasummasta, mutta muistettakoon, että siitä peritään 6,75–8,25 prosenttia palkansaajalta, jolle se on verotuksessta vähennyskelpoista. Se määritellään veroksi, vaikkei sitä verottajalle tilitetä, vaan eläkevakuutusyhtiöille. Työnantajan osuudeksi jää keskimäärin 17,7 prosenttia. Eläkeläinen ei voi vastaavaa vähentää, joten se merkitsee kireämpää verotusta. Myös työnantajalle maksu on verovähennyskelpoinen. Missään tapauksessa se ei ole tasaveroluontoinen.
”Kun maksuja ei voida korottaa lisää, ei vaihtoehdoksi jää kuin laskea kustannuksia = maksussa olevien eläkkeiden leikkaaminen”.
No kyllähän se käy, jos samalla lasketaan elämisen kustannuksia kuten asumisen, ravinnon, terveyden, liikenteen ym. kuluttajahintaindeksin kulutuskorin kustannuksia. Sehän tarkoittaisi myös palkkojen alentamista. Noin ei vaan käy, on elämänkokemus opettanut.
”Meidän on nykytilanteen ratkaisuja mietittäessä otettava huomioon myös meidän jälkeemme tulevat sukupolvet”.
Hyvä, mutta mistä ne sukupolvet tulevat, kun syntyvyys alenee koko ajan? Tehkääpä jotain asian hyväksi ja pian, muuten teidän eläkkeillenne ei löydykään maksajia.
Nykyään opiskellaan 2–3 tutkintoa, kun se on niin helppoa Kelan rahoilla. Ketkähän olivat luomassa opintoraha-, asumistuki- yms. tukimuotoja opiskelijoille? Ainakin jo suuret ikäluokat ja heidän lapsensa. Ei tarvita juurikaan opintolainoja. Jopa alle 3-vuotiaan lapsen hoidosta ja tutkintoon johtavasta opiskelustakin kertyy eläkettä laskennallisen ansion mukaan.
Jäin tästä kirjoituksesta miettimään, että missä se nuorten maksurasituksen lisääntymisen ”pihvi” oli?
Hallitusohjelmasta, valtion ja kuntien budjeteista ja kunnallisten veroluontoisten maksujen korotuksista se lopullinen maksurasitus kyllä koostuu enemmän kuin työeläkemaksuista.
Jouko Fossi
VTM, yrittäjäkokemusta noin 30 vuotta, 12 vuotta eläkkeellä
Turun kansalliset seniorit ry:n hallituksen jäsen
