Lukijalta: Turvapaikanhakijoiden uskonnonvapautta suojeltava
Geneven pakolaissopimus määrittelee pakolaiseksi henkilön, jolla on perusteltu syy pelätä kotimaassaan vainoa etnisen taustansa, uskontonsa, kansallisuutensa, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen vuoksi.
Turvapaikkaprosessissa maahanmuuttoviranomaisten kuuluu arvioida vaara, johon henkilö joutuisi, mikäli hänet palautettaisiin kotimaahansa.
Kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja Suomen perustuslakiin kirjattuun uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan.
Yhä useampi turvapaikanhakija on kiinnostunut kristinuskosta ja kääntynyt kristityksi. Kääntymykset voivat olla haasteellisia, mikäli kääntymyksellä on rooli henkilön turvapaikkaprosessissa. Siksi hänen vakaumuksensa aitoutta arvioidaan Maahanmuuttovirastossa osana turvapaikkapuhuttelua.
Olemme analysoineet eri lähteistä saamiamme sekä negatiivisia että positiivisia turvapaikkapäätöksiä, joissa hakemuksen yhtenä turvapaikkaperusteena on kääntyminen kristinuskoon.
Kielteisten päätösten sisältämät ilmaisut "maltillinen" ja "matalan profiilin kristitty" pitävät sisällään oletuksen siitä, että henkilö ei voi harjoittaa uskontoaan uskonnonvapauden määritelmän mukaisesti. Nämä käsitteet viittaavat käytännössä siihen, että ei-suvaittua vakaumusta tai uskontokuntaa edustavan odotetaan piilottavan vakaumuksensa lähtömaassaan.
Toisaalta taas toisen, Helsingin hallinto-oikeuden tekemän päätöksen mukaan se, että turvapaikanhakija "ei harjoita käännytystoimintaa" on osoitus siitä, että hän ei ole aidosti kristitty. Näin ollen sekä kristillisen vakaumuksen julkinen esiintuominen että sen piilottaminen voidaan tulkita hakijan kannalta negatiivisesti.
Seuraukset kääntymyksestä voivat olla kovia. Esimerkiksi Iranissa kristityksi kääntymisestä voidaan tuomita vankilaan 10–15 vuodeksi. Äärimmäisenä uskonnonvapauden rajoittamisen muotona Iranissa on käytössä kuolemantuomio, jota myös sovelletaan.
Uhka ei kohdistu ainoastaan kristittyihin, vaan myös muihin henkilöihin, jotka kuuluvat vähemmistönä oleviin uskontokuntiin tai ovat uskonnottomia. Sama uhka koskee myös seksuaalivähemmistöihin kuuluvia.
Seurakuntien työntekijät ovat viestineet Maahanmuuttoviraston linjan koventuneen suhteessa kristityksi kääntyneisiin. Maahanmuuttoviraston turvapaikkapäätöksiä analysoidessamme havaitsimme, että seurakuntien edustajien antamat lausunnot ovat toisarvoisia, siitä huolimatta, että he ovat olleet turvapaikanhakijoiden elämässä läsnä toisin kuin puhuttelijat.
Päätöksissä kuvataan usein turvapaikanhakijan kertomusta kristittynä elämisestä pintapuoliseksi, mikä on johtanut kielteiseen päätökseen. Toisaalta vastaavia pintapuolisia kuvauksia on dokumentoitu päätöksissä, jotka ovat myönteisiä. Tämä viestii siitä, että kysymys on päätöksentekijän tulkinnasta.
Päätösten analysointi johtaa kysymään, onko erilaisesta kulttuuritaustasta tulevien tapa ilmaista uskoaan erilainen yhteisöllisyydessään ja "mekaanisessa" tavassaan kuvata kristinuskoa ja tulkitsevatko päätöksentekijät sitä omasta suomalaisesta, usein uskonnollista kulttuuria tuntemattomasta positiostaan käsin.
Kristityksi kasvamisen prosessi jää tällöin huomioimatta, vaikka päätöksissä usein todetaankin, että vakaumuksen vaihtaminen on hidas prosessi.
Hallinto-oikeuteen asti edenneissä tapauksissa on selvästi etua siitä, että hakija on päässyt suullisesti kuultavaksi oikeuden istuntoon.
Päätöksistä löytyy myös viitteitä hakijan saamista uhkauksista. Ne otetaan vain osin todesta ja osin ohitetaan pelkkinä oletuksina tai todentamisongelmaisina.
Sosiaalisen median kautta leviävä tieto henkilön kääntymisestä saavuttaa kuitenkin helposti sekä sukulaiset että viranomaiset.
Turvapaikkaprosessissa tulisi olla ennen muuta kiinnostunut turvapaikanhakijaan kohdistuvasta vainon uhasta ja sen asianmukaisesta arvioinnista, ei kääntymyksen aitoudesta tai oikeaoppisen uskonnollisuuden määrittelystä.
Maahanmuuttoviraston päätökset perustuvat sen omaan maatietoon. Maatietoa päivitetään jatkuvasti. Kielteiset päätökset ja kääntyneiden palauttaminen esimerkiksi Afganistaniin, jonka on raportoitu olevan yksi maailman kristittyvastaisimmista maista, viittaavat siihen, ettei lähtömaan suhtautumista kristityksi kääntymiseen ole otettu tarpeeksi vakavasti huomioon.
Tulkitseeko Maahanmuuttovirasto lähtömaan tilannetta siten liian positiivisesti suhteessa islamista kristinuskoon kääntyneisiin?
Talvikki Ahonen
post doc -tutkija, Itä-Suomen yliopisto (väitellyt kirkkoturvasta)
Ulla Siirto
maahanmuuttoasiantuntija, Kirkkohallitus (tutkinut mm. seurakuntien turvapaikkatyötä)
