Lukijalta: Turvetuotanto on kaiku menneisyydestä
Kirjoituksessaan Tapio Salminen (TS 23.8.) puolustaa voimakkaasti turpeen polton jatkamista keskeisenä osana Suomen energiatuotantoa. Pääasiallinen perustelu hänellä on turpeen minimaalinen osuus maailman energiapäästöistä.
Turpeen osuus Suomen kasvihuonepäästöistä on 13,5 prosenttia ja turpeella tuotetaan vain 5 prosenttia Suomen energiatarpeesta. Turpeen kasvihuonepäästöt ovatkin samaa luokkaa kuin koko henkilöautoliikenteen päästöt Suomessa. Turve tuottaa eniten hiilidioksidipäästöjä tuotettua energiayksikköä kohden, pahamaineinen kivihiili mukaan lukien.
Tätä kaikkea valtio tukee noin 200 miljoonalla eurolla vuodessa. Lisäksi turvetuotanto on aiheuttanut ja aiheuttaa ravinne- ja kiintoainekuormitusta vesistöissä. Tästä ovat todisteena liettyneet järvet ja eri oikeusasteissa käsitellyt rangaistuksiin johtaneet puutteet tuotannon omavalvonnassa ja valumavesien käsittelyssä.
Turpeen vaihtoehtoina energiatuotannossa ovat tuuli, aurinkoenergia, puu, geolämpö ja biokaasu. Näistä kolme ensin mainittua ovat laajassa ja kasvavassa käytössä. Geolämmön laajamittainen potentiaali selviää lähiaikana ja maalämmön käyttö ainakin jatkaa kasvuaan.
Biokaasun tuotannon lisäämiseen Suomen maaseudulla on erinomaiset edellytykset. Lantaa syntyy kaikessa eläintuotannossa. Nykyään lanta levitetään lietteenä pelloille ja uutta peltopinta-alaa raivataan turvemaille maitotilojen tuotannon kasvaessa.
Raivatuista turvepelloista vapautuu kasvihuonepäästöjä ja turvemailta lannan ravinteet sekä orgaaninen aines huuhtoutuvat runsain määrin vesistöön. Turvetuotannon tukemiseen käytetyt rahat pitäisikin käyttää biokaasulaitosten investointitukeen ja mahdollisesti tuotantotukeen toiminnan käynnistämiseksi.
Näin saadaan biokaasua, monikäyttöistä energiaa, ja lannan sisältämät ravinteet hallittuun kiertoon. Luonnontilaiset turvemaat kyllä pitävät kaasut sisässään.
Lasse Koskenniska
Turku
